Eilen illalla töitten jäläkeen yks tuttava kysy että halutaanko musteherukoita. Hänellä oli paikka tievosa mistä sais käyvä poimimasa. No, mehän lähettiin kokin kans iltasella kellon käyvesä kaheksaa tutun luo että ajellaan siitä sitte yhesä marijapaikalle.
Muuten ois ollu oikeen hyvä homma mut alako sattaan vettä melekeen heti ku olimma päässy marijapensaille. Kyllä me kuiten niin sinnikkäitä ollaan että pienesä vesisatteesa reilu ämpärillinen poimittiin.
Minä poimin riipimällä siten ettei tullu roskia juuri yhtään, saa suoraan pussittaa ja laittaa pakkaseen. Kokilla oli semmonen vauhti päällä että repi kantoineen ja vähä lehtineenki ja oliki sitte niin naama muikeena ja virneesä ku ehti enemmän poimija ku mää. Mut hyvä niin, ne marijat laitamma sitte mehuksi.
Ny oon töitte lomasa keitelly osasta marijosta hillua. Ku tulin kotia tuosa kymmenen aikoihin aattelin että ois se vaan niin hyyvvää mustaherukkahilloki. Tulomatkalla poikkesin Cittarista hakkeen hillosokeria. Viijen litran kattilalllisen puhistin marijoja ja siihen kilon hillosokeria. Mahtaakohan tulla ylimakijaa? :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä minä niin mieleni pahotin
Kyllähän se taitaa olla niin, että monenlaista asijaa sitä täsä maailmasa joutuu kuulemmaan. Mihinpä sitä ihiminen korvansa laittaa ku ne mu...
-
Kyllä nyt on saatu nauttia kesästä. Hellettä on piisannu riittävästi, ihan jo tukahuttavan kuumaa ollu välillä. Hiki on tullu kartanolla yh...
-
Nyt ei taija auttaa ennää laulella, vielä on kessää jälijellä. Syksy on tullu ja tuopi mukanaan hyiset tuulet ja vesisatteet. Luonto valamis...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)