Akkaporukalla

 Tää päivä oli varattu makkaran paistoon, saunomisseen ja kivvaan yhesä olemisseen akkaporukalla mökillä. Puoli kahentoista aikaan lähin ajelemmaan mökille. Ihan varma en ollu tiehaarasta mistä mun tuli kääntyä, mut sinne oli kuulemma laitettu ilimapalloja merkiksi. No niitä pallojahan sitte tiirasin ja tuijotin että millon ne vastaan tullee. Mut ei niitä tullu. Ku olin mielestäni ajanu jo turhan kauvan piti soittaa kokille ja kysyä että mistähän tiehaarasta mun oiskaan pitäny kääntyä.

 

 Kokki kerto että isommalta tieltä ei oo ku pari kilsaa niin kääntyy tie mökille. Voi, voi, minähän olin ajanu kilometritolokulla ohitte.  Eipä siinä auttanu muu ku kääntää auton nokka tulosuuntaa kohti ja palata takasin. (ripppimittari näytti 14 kilsaa ) 

Oikija tiehaarakin löyty ja ne ilimapallotki...:)

Miten ihimeesä ne oli aikasemmin näkymättömisä? ?

 

Meitä oli kaikkiaan reilu parikymmetä koolla. Päivän ohojelmasa saunomisen ja syömisen lisäksi oli laulua, rukkousta ja keskustelua. Porukka jaettiin pieniin ryhmiin. Ryhymisä sitte hetken aikaa keskusteltiin aiheesta lohutus, miten ja millasisa tilanteisa itekukaneki oli saanu sitä kokia.
Reilu varttitunti ku oli rupateltu, lauloin yhen laulun jonka jäläkeen jatkettiin keskustelua yhteisesti samasta aiheesta.

Yhen naisen tarina oli koskettava ja mieleenpainuva.

Nainen tuli hyvin varovasti esille ja kertoi elämästään miten hän on ollut ei toivottu lapsi. Hänen isänsä oli halveksinut ja pilkannut häntä. Naisen itsetunto oli jo ihan pienenä tallattu ja tuhottu, hän ei ollut mitään, eikä hänestä koskaan tule mitään.
Hän oli kasvanut aikuisuuteen kokien alamittaisuutta ja arvottomuutta, kaipasi isää ja sitä että häntä rakastettaisiin.
Eräänä iltana, hän oli istunut tuolilla. Siinä istuessaan hän oli kokenut miten hänen ylleen oli tullut Jumalan voima.
Nainen sanoi, siinä minä vain itkin kun tajusin että minulla on Isä, rakastava Taivaan Isä jolle olen arvokas.
Se hetki oli muutanut naisen täysin ja hän sanoi että hän on alottanut uuden matkan joka on vielä kesken. Matkan itsetunnon eheytymiseen, eikä hänen tarvi sitä matkaa tehä yksin.

Tälläsiä pieniä tojistuksia sitä saa kuulla siitä mitä Jumala voi tehä pienen ihimisen elämäsä. Hieno homma.