Täsä joku viikko sitte oli juttua narssissien kasvatuksesta kukkaruukusa ja tilannettahan oli tarkotus seurata miten homma kehittyy. Noh, siinähän käyny just niin ku vähä arvelin ja ounastelin, sipulit on paleltunneet.
Aamulla menin ja tongin kaikki sipulit ylös kun ei niistä mittään alakanu nousemmaan. Ei ne ihan lötkyjä olleet, mut kaikista oli pintakerros pehemenny mikä osostti sen että liika kylymäs ovat olleet.
Että se siitä kokkeilusta.
Mut ihan tyhyjäksi ei tarvi ruukkua jättää.
Viime viikolla kävi vieraita, toivat tullessaan miniruusuja. Ruusujen tuojalla oli pieni pussi hevosenpaskalannotettakin mukana josta anto osan mulle. Sekotin lannotteen multaan ettei se kovin tuoksahteis. Vettä, juttelua ja ytylannotetta, kyllä luulis kukkivan. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä minä niin mieleni pahotin
Kyllähän se taitaa olla niin, että monenlaista asijaa sitä täsä maailmasa joutuu kuulemmaan. Mihinpä sitä ihiminen korvansa laittaa ku ne mu...
-
Kyllä nyt on saatu nauttia kesästä. Hellettä on piisannu riittävästi, ihan jo tukahuttavan kuumaa ollu välillä. Hiki on tullu kartanolla yh...
-
Nyt ei taija auttaa ennää laulella, vielä on kessää jälijellä. Syksy on tullu ja tuopi mukanaan hyiset tuulet ja vesisatteet. Luonto valamis...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
On ainakin lannoitettu. Hevonkakka on hyvä!
VastaaPoista