Sama vahaa ristin puu
kaiken ylle kaareutuu
risti vain ei kestä mikään muu.
Ei ole muuta pysyvää
jälkemmekin häviää
risti vain jäljelle jää.
Joulurauhaa, joulurauhaa sitä kaipaa maa, jotta ihimiset sais pelotta vaeltaa. Rauhanruhtinas, joulun Herra antaa rauhan ja ilon sydämeen ...
hukkuvan viimeinen toivo. sen verran on vieläkin uskovaisuutta, että vakavan sairauden ja kuoleman edessä viimeistään käännytään ristin puoleen .
VastaaPoistauskonnonfilosofi Paul Bruntonkin toteaa, -joskus ihmisen äärímmäinen hätä, on ainut mahdollisuus ihmisen elämään. ja minä uskon että näin on.. kaikkein paatuneimmat lähtevät omaan pimeyteensä.
Mitäkö jää. Me ja meidän edeltäjät jää elämään meidän lapsissamme. Siksi on hyvä kertoa lapsille vanhoja tarinoita. Ilman lapsia, sitten sivujuonteena jossakin.
VastaaPoistaJoo toki heille jää jotain jää tuolta kantilta katottuna. Mut mitä ihimiselle itellee elämästä jää kun kaikki otetaan pois? Ellei omista uskoa ristintyön täyttäjään,ihimisellä ei oo mitään jäljelle jäävää eikä toivoa iankaikkisesta eläästä kun tästä ajasta erkanee. Sitäpä sitä ihiminen tuumii elonsa aikana.
VastaaPoistaMä en kyl oo olleskaa varma et haluunko sen iänkaikkisen elämän. Jos se jatkuu tällassena kipuineen ja muine risteinee, ni kiitos, mutta ei kiitos.
VastaaPoistaMä oon mielissäni ku voin sanoo eläneeni mukavan elämän enkä enää pelkää tuonelan vierailua kohallani.
Mukavaa päivää sulle sinne ja varo sitä sormeas...
Iankaikkisuutta et voi välttää se tulee jokaiselle vastaan, sen joko viettää sitte taivaas tai kadotukses.
VastaaPoistaTaivaasa ei oo kipua eikä muitakaan rasitteita mitkä täs ajas ihimistä kiusaa, ne kaikki on taakse jäänyttä. Mut se toinen osasto jota ite perkele isnnöi, siitä sanotaan että sielä on itku ja hammastenkiristys kaiken aikaa.
Itku osastolle päästäkseen ei tarvi tehä mittää ku elää, olla ja nauttia elämästä. Taivaaseen taas jos haluaa niin pitää vastaanottaa se mitä Jeeus on puolestamme teheny, samalla elää, olla ja nauttia elämästä.