Puoli kuuven jäläkeen ajo pihhaan valakonen auto ja autosta nousi keski-ikänen mies päässään vähä hullunkurisen näkönen pipo. Pipo muistutti enemmän tonttulakkia kuin pipoa. Mutta mikäpä se siinä jos mies ite piposta tykkää; hyvähän sitä sillo on päässään kantaa. Se hyvä puoli piposa näytti olevan että korvat pyssyy taatusti kylymältä suojasa. Piposa kun on pituutta vettää se ihan silimiä myöten niin syvälle päähän kuin haluaa.
Mies aukassee auton takaoven, ottaa takapenkiltä mustan kassin ja repun, joka kai on joskus ollu tummanviheriä. Repusta näkkee että se on monta reissua nähäny. Suuaukon kiristysnyöri hapristunu niin että sitä oli vaikea ennään saaha solomituksi. Nahkaset kantohihinat olivat hiertynneet olokapäitten kohilta, repun kangas monilta osin saanut uutta ruskehtavaa värisävyä, ajanpatinaa kuten sitä sanotaan. Repun suuaukosta näytti törröttävän kirveen varsi, oli kai mies ottanu sen mukkaansa kaiken varalta, ettei käy sitten nii että ku puita pitäs pilikkoa niin ei kirvestä oo kellään.
-No mitähh? Lumikengätkin raahaa Seppo mukanaan, naurahti Masa kun katteli ikkunasta miehen touhuja.
-Vaikka mistäpä tuon tietää vaikka noille ois käyttööki, ohan tuota lunta vielä melekosesti"
Seppo sai tavaransa autosta pihamaalle ja kahteli että mihinkähän nämä nostais kyytiä ootellessa. Otti lumikengät kainaloonsa, repun oikijaan kätteen, mustan kassin vasempaan ja lähti tallustelemaan tuppaa kohti. Sillä aikaa Sepon rouva oli jo ehtiny kaasutella pihamaalta ja menny menojaan.
Masa oli tullu uluko-ovelle vastaan ja huuteli tulijalle, - no terve, terve, tulehan tuppaan sieltä äläkä jää sinne ihimettelleen. Täsä etteisesä on hyvvää tillaa kamppeilles, tuosa ne mahtuu sen aikaa olemaan ku Rauno tullee."
-No terve vaan, sai Seppo sanotuksi kun oli päässyt nousemaan portaitten yläpäähän.
-Meinas ihan henkeen ottaa tuo pienonen ylämäki mitä tänne teijän tuvalle on nousta. Hän kopsutteli kengänpohojansa puhtaaksi porrasharijaan, astu peremmälle ja laski kantamuksensa etteisen lattialle.
-Otin varalta kirveen ja lumikengätki mukkaan jos sattuu vaikka tarvimaan, Seppo puheli vetästen pipon päästään samalla haroen sormillaan tuuhijaa tukkaansa vähä järijestykseen.
-No niihän tuota näytät ottaneen.
Seppo puhisti kengistään viimeset lumet etteisen karkeeseen mattoon ja meni tuppaan Masan jäläkeen, tervehti emäntää ja kahteli mihin sitä istahtas.
-Iltaa, iltaa, äläkä ny niitä kenkiäs ala riisumaan, kohtahan tuota saat mennä takasin pihalle, Kaarina ehti sanomaan huomatessaan Sepon alakavan aukomaan kengännauhojaan.
-No jooo, eihän täsä kovin montaa minnuuttia taija ehtiä istuskelleen.
Seppo istahti jakkaralle alakaen silimäillä ympärilleen tuvan sisustusta.
jatkuu.....
Nii se homma etenee, hauskaa!!
VastaaPoista