Lipasto

Vanahojen huonekalujen tuunaus on sitte mukavaa touhua. Keväällä saatii  lipasto jota rupesin laittelleen kuntoon, että saan viijä sen sisälle etteiseen.  Aattelin, joskopa se ois hyvä kenkäkaappina, ku entinen ei ennää pelitä. 

Lipaston väri oli väärä meijän huushollia ajatellen, joten maalinpoistoainetta pintaan ja vanaha maali pois. 

Laatikot oon jo hionu, niistä maali lähti heleposti. Vielä ei oo tietoa minkä värinen lipastosta tullee, no sen tiijän, ettei ainakaan valkonen. 

Maalinpoistoainetta jäi sen verran, että saan nuihin ovviin vielä laitettua. Siklillä krapsuttelen maalin pois ja sen jäläkeen pesen lipaston painepesurilla. Kuhan on kuivunu nii hiotaan pinta vaalijammaksi. Ehkäpä siihen mennesä on värin valintaki suoritettu.

 

Ookko muuten huomannu, että elämäsä tapahtuu ihan samanlaista mitä tuolle lipastolle. Joskus, ku Jumala haluaa muutosta aikaan meijän kohalla, niin Hän ottaa käsittelyynsä ja alakaa putsaamaan sielua ja mieltä jotta Hänen hyvä tahtoosa sais tapahtua. Eihän se hiominen mukavalta tunnu, mutta ilman sitä ei synny hyvvää jäkäliä. Jotaki uutta aina syntyy ku sydän puhistuu, rakkaus ja armo kirkastuu. 

Yllätys

 

Kyllä tuo oli aikamoinen yllätys, huippu hieno saunan ovi. Persoonallinen, ainutlaatunen, ohan niitä sanoja joilla tuota vois kuvvailla. Pitäsköhän pyytää, että maalais puojin ovviinki jonkulaiset maisemat? :)

Aina sillon tällön elämäsä tullee etteen yllätyksiä, joskus hyviä, joskus huonoja. Yks elämäni suurimmasta, ehkä tärkeimmästä yllätyksestä on kokemus Pyhän Hengen täyteyvestä. Olin ehtiny olla reilun viikon verran uskomasa, ku yhesä nuorten illasa Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä, se tuli yllätyksenä. En osannu oottaa semmosta, enkä siitä asijasta tienny oikijastaan yhtikäs mittään. Olin vain kuullu, että uskovainen ihiminen voi saaha semmosen lahajan. 

Että mitenkö se oikeestaan tapahtu, no minäpä kerron.

Meitä oli koolla toistakymmentä nuorta. Illan aikana laulettiin ja juteltiin raamatun asijoista ja lopuksi rukkoiltiin yhesä. Rukkouksen aikana mun suusta alako tulla vieraita sanoja, outua, kummallista soperrusta, jota en voinu ymmärtää. Sitä vaan tuli ja tuli, vaikka kuinka yritin olla puhumatta ja lopettaa puhumisen. Kielillä puhumista kesti aikansa, ehkä kymmenen, viistoista minnuuttia ja sitte se loppu. Mulle tuli hieman pelottava olo ku en ymmärtäny mitä mulle tapahtuu, etenkin se, ku en saanu sitä puhumista loppumaan. Ku rukkous lakkas niin kysyn yhetä ystävältä, joka oli ollu kauemman aikaa uskosa ku mää, että mitä mulle tapahtu, mitä se oli? 

Hän kahto mua hymysä suin ja sano, Jumala täytti sut Pyhällä Hengellä. Ai jaa, sanon mää ja olin hieman hämilläni tapahtunneesta. Myöhemmin oon saanu kokia ja nähä, että Jumala toellaki on yllätysten Jumala. Hän voi muuttaa tilanteita ja muokata ihimisen sisintä niin, että Hänen hyvä tahtonsa pääsee tapahtummaan. Pyhän Hengen kaste on luvattu jokkaiselle uskovalle, sullekki.

Oo valamis yllätyksiin!