Lauantain mutinoita

Onkohan mulla ollu kiire vai miten tämä aika on mennä hujahtanu, ku huomasin että eellisestä plokkauksesta on kulunu aikaa lähes kaks viikkua.
Mittään erikoista ei oo sillä aikaa tapahtunu, ihan tavallista arkista aherrusta päivästä toiseen.
Tai joo, sen verran muutosta on, että jouvuttiin hankkimmaan uus astijanpesukone ku entinen lakkas toimimasta. Konetta päälle laittaisa ihimettelin, ku se rupes ottaan vettä niin kuulu semmonen kummallinen pikkunen jytinä, aivan ku joku ois kalisuttanu vesiputkia.
No ehän mää siinä vaiheesa osannu ajatella, että se ääni liittys mitenkään astijanpesukonneseen, luulin sen kuuluvan naapurista.

Seuraavan kerran ku kone laitettiin päälle, se sama ääni kuulu taas mut tällä kertaa vähä suurempana ja lyhemmän aikaa. Kolomaannella kerralla kone ei ennään ollu ottanu vettä ollenkaan ja astiat  pestiin kuivapesuna. :)
Aquastoppari meni sököksi. Netistä ois saanu tilattua uuven, ois maksanu lähemmäs satasen. Sen laittaminen paikalleen olis taas ollu oma hommansa, joten päävyttiin uuteen konneeseen.
Uus kone tuotiin liikkeestä kotia asti ja veivät vanahan konneen mennessään. Säästyttiimpä niiltäkin kantamisilta.

Vanaha Mielen kone palaveli kyllä moittteettomasti.
Kone oli jo ollu aikasemalla asukkaalla ties kuinka kauvan, meillä se ehti olla kaheksantoista vuotta.


Sukkapuikot on heiluneet melekeen joka päivä. Tännään sain valamiiksi tummasävyset sydänsukat. Jotenki vaistomaisesti ajattellee, että sydänsukat pitäs olla punaset, vaan eipä nuo oo yhtään pahemman näköset  musta-valko- ruskeenakkaan.

Vaari se huolehtii siitä ettei mulla pääse neuloosioireet vähenemmään.
Toi yllätyksenä sukat & lapset lehen. Toisena päivänä oli kirijastosta löytäny sormikasmallikirijan.
Selasin kirijaa ja huomasin, että kuvijot on lähes samanlaiset kaikisa malleisa. Värit ja kuvijoitten määrät vaan vaihtellee.
Nuilla kuvijoilla tulis aika kivat sukatki.