Eilen illalla mua vietiin taas ku pässiä narusa, enkä saanu suunnasta tai paikasta tietua yhtään etukätteen vaikka yritin sitä pojiltaki uvella.
Ihan selvästi olivat porukalla sopineet, että äiteelle ei kerrota.
Mussiiikkitalon lähellä sanon, että taijampa tietää mihin mennään. Vaari oli ovela. Kävelytti mut niin liki uluko-ovia että ne aukes ja kiepautti sitte nopijan kaarroksen ja ohitti ovet.
Vaihto suuntaa mokoma.
Seuraava vaihtoehto mikä tuli etteen oli Finlandia talo. Sinne suuntaan meijän askelleet käänty ja kohta oltiinki talon alakerrasa juomasa kahavia ja oottelemasa konsertin alkua.
Konsertti alako seittemältä ja loppu puoli yksitoista, väliaika kesti 20 minsaa.
Vaan olihan hieno ilta. Suomalaiset ja venäläiset artistit esitti romanttisia romansseja. Mukava oli nähä livenä henkilöltä joita muuten näkkee vaan telekkarista.
Oli hieno ilta, kiitos vaari.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
No sinullahan oli jännittävä ja mukava ilta :)
VastaaPoistaNiin oli, yllätys aikamoinen.
Poista