Uusi elämä

Talavi tekkee pikkuhilijaa tuluaan. Nollasta miinus viiteen on vaihellu lämpötila viikon aikana, joten ei vielä olla mitenkään kovisa pakkaslukemisa. Kai tämä on ollu harvinaista lämpymämpi lokakuu mitä on ruukannu olla. Mua ei kyllä haittaa vaikka onkin, eipä ne kovat pakkaset niin mukavia oo, mutta ei kyllä liukkaat kelitkään.
Sellastahan se nimittäin tahtoo olla tämmösillä keleillä. Yön aikaan aina tiet jäätyy ja päivällä ne hiukan sullaa, joten pikkusen ekstra varovainen saa liikenteesä olla jottei tulis vahinkoja.

Viikon kohokohta tai oikiastaan kuukauven, vois kyllä sanua että koko vuojen kohokohta tapahtu toissa yönä kolomen jäläkeen. Synty uutta elämää.
Nuoremmalle pojalle ja hänen vaimolleen synty kaksoset. Kaks ihanaa pikku prinsessaa näkivät päivän valon (tai yöhän se sillo oli ), siitäpä se uusi elämä ulukomaailmasa pääsi alakuun.

Miten suuri ihime se onkaan ku lapsi syntyy tähän maailmaan.
Sitä ku alakaa miettiin, miten pienestä se elämä alakaa, mitä kehitystä tapahtuu kohusa ja ku riittävästi sitä on tapahtunut, ulos putkahtaa sellanen kokonaisuus mitä ei tiedemiehetkään oo pystyneet selittämmään.
Pienen pienet jututhan täytyy mennä just eikä melekeen kohilleen, jotta ihimisen keho toimii.
Se on aika pienistä asijoista kiinni, eikö vaan.

Mutta onhan sen kaiken ihimeellisyyen, pienten asijoitten kohilleen saattamisen takana niin suuri ja mahtava tekijä, jonka voimasta ne pienet osaset liittyy toisiinsa niin taidollisesti, että  ihimisjärki ei pysty sitä selittämmään. Se vain on niin, elämän suuri lahaja.

Jotaki samankaltasuutta on siinä kun ihiminen syntyy uudesti, saa kosketuksen Jumalan hengen maailmaan. Aivan kuin vastasyntyny alakaa kahtella uutta ja ihimeellistä maailmaa, uuvestisyntyny ihminen kahtellee hengen maailmaa. Ensin hieman silimiään siristellen, ku meinaa valo ottaa silimiin, mutta kunhan siihen tottuu, niin uskaltaapi aukasta silimänsä kokonaan.

Sisimmäsä tapahtunu muutos saa maailman näyttämmään niin erilaiselta.
Se mikä ennen oli niin tavattoman tärkijää, alakaaki yks kaks tuntummaan ihan turhanpäiväseltä.
Ennää ei huvitakkaan lähtiä niihin rientoihin ja maailman mennoihin mihin ennen meni, vaan sisimmän halun täyttää toisenlainen maailma. Ajan kuluesa muuttuu elämäntavat, jopa puhetapa. Entisen kiroilijan sanavarasto pienenee ku rumat sanat jää pois. Näin mulle kävi. Josaki välisä vaan huomasin, että minähän en ennään sanokkaan joka välliin peetä tai veetä.
Jonku toisen elämäsä on tapahtunu suuri muutos juomistapojen suhteen, ei ennää pullon korkki aukia. Jollaki on saattanu olla ongelmia sen suhteen, että mikä on hänen ja mikä toisen. Hän on vieny ja varastanu toisen ommaisuutta, uuven elämän myötä elämän täyttää rehellisyys ja vanha totuttu elämäntapa häviää. Uus elämä voittaa entisen, se tuo tullessaan muutoksen.

Uus elämä on kuin puhas kirijottamaton kirijan sivu.
Niihän se Paavali opettaa; jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. 2Kor. 5: 17
Ei siis tarvi ihimetellä eikä kummastella, ku tälläsen ihimeen kokenu ihiminen on iloissaan ja riemuissaan löytämästään, vaikka hän välillä vaikuttas yli-innostuneeltaki.
Uuven elämän voima ku on luonteeltaan sellasta, se näkyy ja kuuluu.