Kävi nimittäin niin, että yks aamu ku menin töihin, soittelin asijakkaan ovikellua ja jäin oottammaan, että joku tullee aukasemmaan oven.
Kettään ei kuulunu tulevan, joten ravotin postiluukkua ja kuuntelin kuuluuko mittään ääniä. Kuuluhan sieltä aika isoäänistä puhetta ja telekkari paasas taustalla, joten väki oli kotosalla. Rimputin ovikellua uuvestaan, sitä rimputellesa huomasin ettei se soi kunnolla. Kellon ääni ei ollu helisevä eikä kirkas joten se ei kuulunu sisällä oleville.
Ravotin postiluukkua uuvestaan ja kurkkasin siitä nähäkäseni onko väliovi auki vai kiinni. Sehän oli kiinni ja tietysti esti kellon äänen kuulumista. Väliovi piti saaha jotenki auki. Katoin sitä postiluukun rakua, että tuostahan taitaa mahtua käsi menneen ja voin pukata välioven auki.
Käsi mahtu aika hyvin ravosta ja sain ku sainki välioven pukattua auki. Mut sitte meinas sydän pysähtä ku en saanukkaan kättäni ulos vaan jäin jummiin siihen postiluukkuun. Autss..
En ollu huomannu kurkatessani luukkuun, että luukun yläreunan sisäpuolella oli sahalaitanen metallilista, mikä estää sen, että luukun sisäpuolelta ei niin vaan viijä mittään luukun kautta pois. Ku yritin vettää kättä ulos, niin sahalaitareuna painu nahkaan.
Yritin taivuttaa kättä eri asentoon mutta sepä ei onnistunu. Ei auttanu muu ku yrittää saaha käsi pois keinolla millä hyvänsä. Järkeilin mielessäni, että olihan käsi mahtunu menneen luukusta niin pakkohan sen on mahtua tulla uloski.
Toisella käjellä painon käsivartta luukkua vasten mahollisimman littanaksi, jotta ranne mahtus lipsahtammaan ulos ja nykäsin kunnolla. Kävihän se vähä kipijää ja sentin mittasen haavan sain ranteeseen. Sitte taas rimputin ovikellua ja nyt sen rimputtaminen tuotti tulosta, pääsin sisälle.
Mitä tästä opin?
Sen, että en koskaan, enkä millonkaan, enkä mistään syystä ennään mee työntämmään kättäni postiluukkuun. Opin kerrasta, että postiluukku voi olla vaarallinen.
Kaikkea voikin sattua jota ei ennalta arvaisi. Onneksi kuitenkin onnistuit saamaan kätesi pois ilman isompaa vahinkoa.
VastaaPoistaAuts, hyvä että opit kerrasta!!
VastaaPoistaToisen vahingolle ei pitäisi nauraa, mutta anteeksi vain, kyllä minua huvitti mielikuva sinusta käsi postiluukkuun juuttuneena. Onneksi kukaan ei soittanut poliisia paikalle =)
VastaaPoistaOi, oi, että tuommoistakin voi sattua! Ei sitä ikinä tiedä, millaisia kokemuksia päivä saattaa tuoda. Ei varmaan naurattanut silloin, mutta jälkikäteen saattaa olla vähän hauskempi muisteltavakin?:) Mukavaa syyskuuta sinne!
VastaaPoistaVoin lohduttaa sinua sillä, että sinulla on kohtalotoveri :) Sukulaisellemme kävi jokseenkin samalla tavalla. Hän ei myöskään saanut kättä irti sen sahalaitaisen reunan vuoksi. He ruuvasivat koko luukun irti ovesta ja lopulta palokunta kävi irrottamassa sen noin neljän-viiden miehen voimin kädestä (taisi olla heillä vähän tylsistyttävä päivä siihen asti, kun kaikki halusivat päästä näkemään tapauksen).
VastaaPoistaVoi että, meinasin pakahtua nauruun näin iltasella!! Ei kyllä saisi toisen vahingolle naureskella, onneksi et jäänyt koko päiväksi luukkuun kiinni....oppirahat ne joutuu aina "maksamaan" mutta muistaa:-))
VastaaPoista