sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viimmenen päivä

Niin sitä ollaan tultu taas tähän päivään, vuojen viimmesseen päivään.
Täälä pohojosesa päivä on sinisenharmaa, tuuleskellee jonku verran pakkasmittarin näyttäesä miinus kahta. Muutamia lumihiutaleita leijailee pikkuhilijaa maata kohti, toivotaan ettei niitten määrä tuosta lissääntyis vaan sää pysys pyryttömänä.

Menneestä vuojesta oon kiitollinen. Mikä oli parasta? Voiko sitä oikeen määritellä ku vuoteen mahtuu niin monenlaista. Kokonaisuus kaiketi on parasta. Kiitollisuus elämää kohtaan, että jokkaiseen päivään on saanu herätä. Kiitollisuus varijeluksesta ja johatuksesta jota on saanu kokia.

Meille sattu eilen vaarin kans hassu hörvähys. Heti aamusta onniteltiin ja kiiteltiin toisiamme yhteisistä vuosista. Päivän päälle käytiin ulukona syömäsä, juhulistamasa meijän yhteistä päivää. Kotimatkalla hoksattiin, että molemmat muisti päivän väärin, oltiin etuajasa.
Nauru kelepas, vanahuus ei tuu yksin.

Oikein mukavaa vuojen viimmestä päivää ja hyvvää alakavvaa vuotta.










4 kommenttia:

  1. Eipä haittaa tuossa asiassa mitään, vaikka etuajassa olisikin:) Siunattua tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
  2. Oikein mukavaa uutta vuotta sinullekin. Mitäs noista päivistä, kun juhlituttaa niin sitten juhlitaan.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Uutta Vuotta myös sinulle!

    VastaaPoista
  4. Hyvää alkanutta vuotta ja merkkipäivää! :)

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...