Pitsipalloja ja -kasseja

Innostuin tarttummaan virkkuukoukkuun. Kalastajalangasta ja puuvillalangoista synty tällä kertaa palloja ja kasseja.

Vapun kunniaksi jätin muutaman pallon sisälle ilimapallon, ne antaa hauskasti väriä. Ku kyllästyy värijen kahteluun nii ilimapallot on heleppo hajottaa.

Pienet  kassit kuten pallotki tärkkäsin sokeriliemellä. Perusmalli kassiin oli sydämen mutonen pala. Tärkätesä muoto hieman kärsi ku piti laittaa kaks ilimapallua kassin sisälle, jotta se tuli riittävän täyteen.  Käytin siis vesi-ilimapalloja. :)
Sydän oli kohtalaisen heleppotekonen.

Ohojeen löytää täältä 

Sydämmen muotonen olokalaukku. Suurensin sydäntä muutamalla kierroksella jotta kassiin tuli riittävästi kokua. Ei se vieläkään suuren suuri oo, mutta sellanen passelin kokonen pienten tavaroitten kulijettamiseen, kuten lompsa, kännykkä, peili, kampa, nenäliinapaketti, hiuspinnat, huulipuna, naamarasva, laastarit, pienet sakset, kynsiviila ym...ym..tarpeellista.


Hauskaa vappua!

Viisi kukkakorttia

Innostuimpa kokkeileen tehä kukkia suodatinpaperista. Sehän osottautu vallan mainioksi materiaaliksi. Paperia on heleppo käsitellä ja värijätä. Värijäsin kukat vesivärreillä. Paperi kestää hyvin vaikka sattus kostummaan läpimärijäksi. Kuivuessaan paperi hieman kutistuu ja kukat jää mukavaan muotoon.
Pari ruusukorttia.

Kolome orvokkikorttia.

Kukkien varret tein suodatinpaperista jonka päällystin silikkipaperilla.

Mukavaa viikonloppua!

Kortteja

Tulipahan värkättyä muutama kortti.

Nuottipaperia vanahasta laulukirijasta, tapettia ja kuva. Kukat ja perhoset leikkasin paperiarkista.

Näihin koretteihin laiton taustaksi hopia-valkoset servetit. Orvokit on pienet 3 d kortit.

Ruusukortit on tehty serveteistä.

Näisä korteisa taustalle liimatut kuvijopaperit on leikattu Intialaisen taidekirijan sivuilta. 

Nuottipaperin päällä on paperirinkuloista tehty kukkia.

Mitäpä näistä sanos.

Pitkäperjantai

Torstaina ajelimme kotikylälle pääsiäisen viettoon, sinne ku oli toisetkin sisarukset tulosa. Perjantaina käytiin laavulla makkaran paistosa.

Ulkona oli kylmä tuuli mut sisällä tarkeni oikein hyvin tulen äärellä.

Nukke, yks ja sama vaan kuitenki erilainen

Alaku vuojesta innostuttiin muutaman naisen kans perustammaan srk:aan käsityöpiiri. Ajatuksena on tehä kaikenmoisia kivoja, mukavia, heleppotekosia käsitöitä, jotka laitettas sitte myyjäisiin myyntiin. Parina kertana ollaan ommeltu kasseja. Viime kerralla alotettiin nukkejen vaatettaminen, ku saatiin muovikassillinen pieniä nukkeja. Nuket ovat n. 20 senttiä korkeita ja kotimaisia, niitten selijäsä lukkee made in Lapland.

Meinasin ensin tehä kaikille samanlaiset vaatteet, mut se ois ollu liijan ykstoikkosta.
Joka nukesta tuli omannäkösensä vaikka naamataulu onkin kaikisa sama.

Heleppo tehä ku yhet ja samat kaavat käy kaikille. Kangas vaikuttaa tosi palijo lopputulokseen.
Virkattu asu tekkee nukesta lihavan näkösen. :)

Vaattet on  laitettu nukkejen ylle siten ettei niitä saa riisutuksi. Mustat kengät tein keinonahkasta, osan ommellen, osan liimaamalla suoraan jalakoihin kiinni.

Tämän nuken tein ensimmäisenä, jolloin piirtelin myös kaavat joilla tehä vaatteet. Kaavat monistettiin ja jaettiin piiriläisille. Niin jokkaisen on suhteellisen heleppo tehä sopivan kokosia vaatteita ku ei tarvi joka kerta alakaa miettimmään minkähän kokosen tästä tekis.

Saumanvarraa olin laittanu ossaan kaavoista turhan palijo. Onneksi ylimääräsen kankaan voi leikata pois. Parempi niin, että varraa on liikaa kuin että liijan vähä.

Toivottelen kaikille oikein hyvvää ja lepposaa pääsiäistä.

Vielä vähä singeristä, Singer 66 K

Kyllä Singeri on vaan yliveto ompelukoneitten joukosa. Se kulukee tasasesti ja suoraan kuin höyryjuna, eikä jää jumimaan minkään moiseen saumakohtaan. Vaan saattaapa sitä Singerillekkin näköjään sattua kummia. Minäpä kerron.
Yks päivä olin ompelemasa ku vaari huusi mua kahaville. Mää jätin ompelut kesken ja lähin juomaan kupposen kahavia. Istuttiin kahavipöyvän ääresä, ku ykskaks alako kuulumaan kummallinen ääni.
Aattelin ensin, että levysoittimestako tuommonen ääni lähtee.
Ääni voimistu ja voimistu ja viimmen me lähettiin juoksujalakaa vaarin kans kahtommaan, että mistä se ääni oikeen tullee.
Sehän tuli mun työhuoneesta. Singeri oli innostunu oikeen tehoompeluun. Kone hakkas tuhatta ja sattaa ja moottori piti melekosta ääntä. Polokimesta nousi musta savu ja huoneesa haisi palaneen käry. Siinä hötäkäsä sen verran häkellyttiin, että yritettiin ettiä konneen kylijestä virtakatkasinta vaan eihän siinä semmosta oo. Viimmen tajusin vettää johon irti pistokkeesta, johan hilijeni Singeri.
Oli se polijin niin palijo kuuma, ettei siihen palijain käsin pystyny koskemmaan, piti ootella että jäähtyy. Kyllä oli varijelusta ettei lähetty mihinkään kotua, ois saattanu kärähtää vähä enemmänki tavaraa. Eipä tuota osannu ajatella, että kone ihtekeseen lähtee päälle. Enkähän mää käyny muutaku välisä kahavilla ja ompeluhomma ois jatkunu sen jäläkeen.
Ny ei jatkunu, polijin oli sökö.

 Polokimen kondensaattori hajos, sisukset purkaantu ulos ja siitä tuli se paha haju. Irrotin osan, otin kuvan ja lähetin pojalle joka tietää sähköhommista vähä enemmän mitä mää. Hän osas sanua ja neuvua miten polokimen saa kuntoon. Poika laitto mulle uuven kondensaattorin jonka laiton paikolleen, ja niin alako Singeri taas toimimmaan.

Uus kondensaattori on komijan keltanen eikä ollu hinnalla pilattu. Makso alle euron.

 Singerin loojasta löyty lisäosa jollasta en muista ennen nähäneeni, paininjalaka jolla voi ommella siksakkia ja koristeompeleita.

Pitänee joskus ommella joku kassi mihin tekkee koristeompeleita niin tullee tutuksi tuokin härveli. Nuitten kiekkojen vaihto ny ei oo kummonen homma, mutta paininjalan laittaminen paikalleen oli työläs. Sitä pittää reenata.

Kotikylällä

Viikonlopulla ajelin Pohojanmaalle. Lauvantaina oli yhet hautajaiset ja ku mulla sattu olemaan muutama lorvipäivä heti viikon alusa, niin jäimpähän pariksi päivää kotikylälle.
Tähän aikaan ei vielä oo mahottoman suurta erua kevvään tulosa pohojosen ja Pohojanmaan välillä, vaan kuukauven päästäpä taitaa olla. Pohojanmaalla kevät etenee sitte vähä nopijammin.
Olipa sielä nyt jo ensimmäiset tuluvaveet noussu pellolle. Sille pellolle misä on aikoinaan ollu kunnon järvi. Jos sitä ei ois kuivatu, olis meijän hirsitalo ny järven rannalla.

Meijän hirsitalo oli vielä aikalailla lumen ympäröimänä. Viime kesän jäliltä talolla ei oo tehty  mittään. Heti ku ehitään niin alamma sitä laittelemmaan. Kovasti on tehty suunnitelmia ja tuumattu miten hommaa jatketaan, ja sehän on kuulemma sillo jo puoliksi tehty, vai miten se oli?
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin meillä ruukataan sanua.
Sitähän ei tiijä miten ne suunnitelmat totteutuu mutta ompahan ainaki tehtynä.
Aika näyttää.