Yllättävä kalasaalis

Tämä tarina on tosi. Tarina kertoo ystävämme Tapanin kalareissusta.
Tapani on innokas kalamies. Hän on kai kierrelly lähes kaikki pohojosen joet ja järvet kiskoen rantaan melekosen määrän  kaloja. Yks Tapanin mielenkiintosimmista kalastuskohteista on jäämeren kalarikkaat vuonot. Merikalastamisseen tarvii tietysti erilaiset välineet kuin järvikalastukseen.
Tapanilla ei oo ommaa merikalastukseen sopivaa virveliä, sellasen hankkiminen on suhteellisen tyyris juttu. Tapanin toive ja rukous on ollu, että jonakin päivänä hänellä ois mahollisuus semmonen hankkia.
Onneksi kaverit ovat olleet reiluja ja luvanneet lainata omia välineitään.

Tapani oli kavereittensa kans tänä kesänä kalastelemasa Altanvuonon syvillä kalavesillä. Hän heitti uistimen merreen ja hetken päästä hän huomas, että ny nappas. Innoissaan Tapani kelas siimaa ja sano kavereilleen, että ny tais tulla melekonen järkäle. Mitä lähemmäs pintaa saalis nousi, sitä innokkaammin oli kaveritki seuraamasa tilannetta.
Hieman siinä Tapanin hymy hyyty, ku huomas hinaavansa pintaan suurta merilevälauttaa. 
Onhan se kalamiehelle suuri pettymys, ku luulee saavansa sen meren suurimman vonkaleen ja koukusa roikkuukin vallan muuta.
No eihän siinä muu auttanu, ku irrotella uistin merilevästä ja yrittää heitellä uuvestaan paremmalla tuurilla. Uistinta irrottaessaan Tapani huomas, että levälautasa on kiinni toineki uistin.  Hänen irrottaisa sitä uistinta, joku kavereista hoksas, että uistimesta lähtee siimaa.

Tapani alako vetämään siimaa venneeseen ja sitähän riitti ja riitti, veen syvvyys ku siltä kohin oli seittemisenkymmentä metriä. Vihon viimmen siima alako loppumaan. Siimaa vetäessään Tapani tunsi, että jotaki painavaa on siimasa kiinni, mutta mitä. Sehän miehiä jännitti.
Tapani kisko siimaa innoissan ja kaikkien yllätykseksi veestä nousi tukevatekonen vapa ja kela.
Just sellanen väline  josta Tapani oli haaveillu ja unelmoinu. Kyllä ny oli miehen naamalla leviä hymy.

Tapani kerto, että virveli oli ihan uus, aivan ku pakasta vejetty. Siinä ei näkyny minkäänmoista merkkiä siitä, että se olis ajelehtinu meresä pitkiä aikoja. Olihan se melekonen johatus, että miehet sattu just siihen paikkaan kalastammaan, just siihen aikaan, ja että se merilevälautta oli oikijalla hollilla.

Taivaan Isä pittää huolta lapsistaan, kuten laulusa sanotaan.