Kolikon toinen puoli

Mies istuu pöyvän ääresä naputellen kolikolla pöyvän pintaa, tuumailee ja miettii että kumpaankohan hommaan sitä tälle päivää alakas. Nikkaroimaan ja kunnostammaan rikki mennyttä kiikkustuolia vaiko alakasko pesseen ja puunaamaan auton, se ku on kesän jäliltä melekosesa siivosa.
Hörppii siinä naputtelun lomasa kupistaan kahavia ku silimät ossuu kolikkoon.
Vaan määpä tiijän, heitän kruunua ja klaavaa. Kruunulla pesen auton, klaavalla alan nikkaroimaan.
Tämähän ratkes heleposti.
Niinpä mies heittää kolikon ilimaan, nappaa sen kouraansa ja kääntää kämmenelleen nähäkseen kumpiko tuli.
Kruunu tuli. No ei ollu riittävän hyvä heitto, otan uusiksi.
Toistamisseen mies heittää kolikon hieman korkijammalle mitä eka kerralla, toivoen mielessään että klaava puoli jääpi päällimmäiseksi.
Näppärästi hän taas sieppaa kolikon ilimasta ja kääntää sen kämmenelleen. Pittää kouraansa hetken aikaa kolikon peittona, ettei ihan heti nää kumpiko tuli.
Mielessään mies oottaa näkevänsä klaavan. Kruunu taas.
Mikäs vikä täsä kolikosa on ku ei klaavaa tuu ollekaan.
Kolomas kerta sen tojen sannoo ja mies heittää kolikon vielä kerran.
Kolikon kääntyesä kämmenelle on se jälleen kerran kruunu puoli ylöspäin.
Mies hörppää kahavin lopun kupistaan ja lähtee nikkaroimaan.