Mahtaakohan siitä olla kaks ellei kolomekki viikkua ku luin miehestä, jonka periksiantamattomuus ja rohkeus vaikutti koko valtakunnan ihimisten elämään. Daniel oli elämässään pärijänny hyvin ja päässy valtaherran asemaan, hänen alamaisinaan työskenteli reilu sata satraappia. Satraapit hoiti verojen kerräämisen, pitivät yllä järijestystä ja huolehtivat oikeuven jakamisesta.
Mies oli tosi pätevä työssään, viisas ja etevämpi mitä muut valtaherrat ja satraapit. Hänesä oli erinomainen henki, jonka takia Daarejaves, hänen pomonsa, halus tehä miehestä valtakunnan päämiehen.
Tämmönen suosionosotus ja menestyminenhän ei koskaan mee kivuttomasti, ei se menny nytkään. Muut valtaherrat ku saivat kuulla pomon suunnitelmasta, tulivat he kateellisiksi ja katkeriksi. He alakovat juonimaan ja ettimään syytä miten saisivat miehen potkittua pois virastaan.
Danielin elämä oli kuitenkin niin ehyttä ja siistiä, etteivät valtaherrat löytäneet hänestä mittään syytä, minkä vuoksi olisivat voineet pomolle kertoo, että täsä kohtaa mies rikkoo sääntöjä.
Mutta sitte he keksivät. Heijän katkeriin ja ilikeisiin mieliin nousi ajatus, että pyyetään pomua määräämään semmonen käsky, " että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa, rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta, tai ihimiseltä, paitsi sinulta kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan."
Valtaherrat olivat saaneet seleville, että Daniel rukkoili Jumalaa joka päivä, joten nyt heillä oli suuri toive ja haave saaha Daniel kiini käskyn rikkomisesta, siten myös pois virasta.
Pomo allekirijotti uuven käskyn, ja siitä päivästä lukien kukkaan ei valtakunnan alueella saanu palavella eikä rukkoilla kettään muuta kuin pomoa.
Daniel ei kuitenkaan välittäny käskystä, vaan jatkoi rukkouksiaan sammaan tyyllin ku aikasemminkin. Sen seurauksena, hänet vangittiin ja vietiin leijonien luolaan. Tästä kaikesta pomo oli tosi harmissaan, sillä hän piti Danielia suuresa arvosa.
Kävi kuitenki niin, että Daniel selevisi leijonien kynsistä. Annettu käsky kumottiin, tilalle pomo allekirijotti uuven. " Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirisä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala, ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä, taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä." * Daniel luku kuus *
Rohkia mies. Vaikka kaikki muut olivat vastaan, hän pysyi omalla paikallaan, eikä antanu yleisen mielipitteen vaikuttaa ommaan elämäänsä. Rohkia mies, jonka elämällä oli suuri vaikutus koko valtakunnan elämään.
Rohkeutta elämään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Sitäpä sitä. Mummelilta taas vallan viisaita sanoja. :)
VastaaPoistaKUnpa sitä olisi tarpeeksi rohkea aina olemaan oikean puolella ja unohtamaan oman itsensä.
VastaaPoista