Vähä rakkauvesta

Rakkaus on tunne kun tuntee tunteen,

jollasta tunnetta ei oo ennen tuntenut.

Murrosikänen tyttö oli sotkenu koulukirijan sivut tuommosilla lauseilla monen monta kertaa. Sama riimitys löyty monesta kirijasta ja sitä hoettiin kavereitten kans välitunnilla.

Ihan eka kertaa elämässään tyttö oli ihastunu poikaan ja luuli rakastuneensa. Mitäpä siitä rakkauvesta sillon muka tiesi. Ei yhtikäs mittään. 

Vaikkei tiennykkään, oli se olotila ja tunne kuitenkin aivan ihana.

Rakkaus on tahon asija.

Aamuhommia tehesä tuumailin mielessäni että on se aika jännä ajattelu, ku jotku meinaa ettei se kaikkien kohalla oliskaan sitä. Vaan, että rakkaus olis asija joka tullee ja mennee, yks kaks vaan, eikä sille ihiminen yksinkertasesti voi mittään. Eikö muka?

 Ajatellaanpa hetkinen. Mies näkkee ihastuttavan naisen ja hällä herrää mielenkiinto päästä tutustummaan naiseen vähä enemmän. Niinpä he tapaavat muutamia kertoja ja pikkuhilijaa alakaa rakkauven tunteet herätä syvällisemmin ja huomaavatkin pian että ovat rakastunneet toisiinsa.

Käy kuitenkin ilimi että nainen onkin naimisisa. Hän ei ollut halunnut eikä uskaltanut kertua asjiaa, ku mies vaikutti niin mukavalta ja miellyttävältä. Suuri peleko siitä miten mies reakoi.

Mies ku saa tietää tämän, syntyy hänelle vääjäämättömästi sisäinen ristiriita. Tunnemaailma kokkee pettymyksen rajut tunteet. Mitä hän tekkee tunteittensa kans. Hän rakastaa naista, sisimmässän hän tietää tekevänsä väärin kun nainen on toisen miehen kans naimisisa. Miten mies seleviää tilanteesta. Mikä on se asia jonka avulla hän tekkee päätöksensä, valintansa miten hän tästä tilanteesta jatkaa.

Tahto, sehän se on se voimavara mikä vaikuttaa päätösten ja valintojen tekkoon. Rakkauvesa jos misä tahtomisella on valtavan suuri merkitys. Jopa sillonki, ku sattu ne vastamäen vuojet, ei ihan kaikki mee kuten suunnitellee. Tahto on se juttu mikä sannoo, että rakastan vaikkei tunteet just täs vaihees siltä tunnukkaan.

Miehen päätöksen tekkoon tahon lisäksi vaikuttaa myös hänen moraalikäsityksensä. Millanen arvomaailma hänellä on. Onko se krsitillisiin arvoihin, vai hälläväliä tyyliin perustuvvaa.

Ihiminen on teheny raamatun ohojeista palijo tulukintoja. Ihan selevästi kirijotettua Jumalan sannaa ei haluta ottaa sellasenaan. Siitä tehhään väännöksiä, joitten avulla omalle mielihyväelämäntavalle etitään jonkulaista myönteistä tukea. 

Esimerkiksi tuon miehen ristiriitaseen tilanteeseen, löytyy aika selekiä ohoje korinttolaiskirijeestä, misä sanotaan; " mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella oma miehensä."

Ajatellaanpa vielä tuota miestä.

 Hän muistaa kuulleensa tuollasen raamatun kohan, tietää tekevänsä väärin ja tuntee siitä syyllisyyttä. Mikäli hän tekkee sen päätöksen, että jatkaa suhetta, joutuu hän sanan kohdasta muokkaamaan itelleen tulukinnan. Tulukinnan, jonka avulla olis "lupa" jatkaa vääränlaista suhetta. Hän luulee tekevänsä oikean valinnan, eikä huomaa tulleensa petetyksi. Tulukinta ohojaa hänet harhaan ja valheeseen.

Rakkaus on tahon asija.

Tahto ja tunteet käy köyvenvetua. Kumpi voittaa?