keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pieni taivashetki

Verenpainemittari hyrisee vieresä, käsivarresa oleva hihina kiristyy hetkeksi aikaa ja mittari ottaa lukemat ylös.  Samasa puristusvoima hellittää kunnnes laantuu täysin toistuakseen taas jälleen muutamien minnuuttien kuluttua.
Vasempaa kättä asetallaan tuen päälle, hoitaja sannoo että ootellaampa hetki, lääkärin pitäs tulla aivan kohta.
Potilaan naamalle laitettaan happinaamari; -Hengitelkääpä syvään ja rauhallisesti muutamia kertoja.
- Laitentaanpa nukutusaine hetken päästä menemään, kuuluu lääkärin ääni sanovan.

Poitlaan pääsä on ajatus; yritän pittää silimät auki mahollisimma pitkään jotta tiijän millon nukahan.

 Potilas on siirretty herräämön puolelle. Pää on pikkasen "höyrysen" olonen, suuta kuivaa mahottomasti. Sängyn päähän ilimestyy hoitaja: - Jaa, tääläki jo heräillään, millanen on vointi?
Potilas mutisee että mikäpä täsä, suuta kuivaa, saisinko juuva vettä.
Hoitaja tuopi mukillisen vettä, kylläpä se maistuuki hyvälle.

Tunnin päästä potilas siirrettään osastolle kahen hengen huoneeseen. Viereisesä petisä makkoilee myös leikkauspotilas, hieman vanhempi tätiihiminen. Hoitajat tuovat hänelle kipulääkettä jota tämä pyysi. On kuulemma parempi ottaa kipulääkettä heti ku tuntuu että kipu yltyy eikä vasta sitte ku kipu on sietämätöntä.
Illemmalla potilaskin pyytää että sais yötä vasten kipulääkettä, jotta sais nukutuksi.
Yö mennnee kohtalaisen hyvin, kiitos vahavojen kipulääkkeitten.
Aamulla tullee lääkäri kierrolleen. Kyselee potilaan vointia ja toteaa että potilas saapi lähtiä kotia.
Että näinki pian, sehän mukava uutinen.

Ootellessaan hoitajaa tuomaan paperit, potilas soittaapi yhen puhelun ystävälleen. Kertoopi siinä kuulumiset ja päätää puhelun. Puhelun päättyesä viereisen petin täti istuu selin potilaaseen, huokaaa syvään; - Voi jospa Taivaan Isä minuakin auttas.
  Potilas siirtyy tätin vierelle esittäen kysymyksen, voinko rukkoilla teijän puolesta. Täti antaa myöntävän vastauksen ja niin heillä siinä, kahella potilaalla on pieni taivashetki, keskellä kirkasta aurinkoista päivää.

Hoitaja tuo potilaan paperit. Vaatteitten vaihto ja huonekaverille vielä hyvän jatkon toivotukset. Tämä kiittellee rukkouksesta ja toivottaapi siunausta. Sitäpä sammaa toivotan sulle, sannoopi potilas ja lähtee hyvillä mielin kotia, kävellen varovaisin askelin, tukien vattaansa oikijalla käjellään.






1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...