perjantai 24. heinäkuuta 2020

Hillajahin aika

Ei niin kiire saa hirsitalon laitosakkaan olla, etteikö ehtis hillajahtiin.
Eilen lähettiin heti aamusta suolle, ku kahtottiin säätutkasta keliä niin näytti, että ennen puoltapäivää  alakas sattaan.

Ei otettu kovin montaa rasijaa mukkaan ku meinattiin, että käyvään kahtomasa miten niitä hilloja tullee. Onhan niitä, iso osa vielä raakojaki, mut saatiin me reilu viis kilua poimittua.
Kotona vähä syötiin ja otimma kunnon päivätirsat. Iltapäivään mennesä ei ollu satanu joten lähettiin uuvestaan suolle.
Ehittiin olla reilu tunti niin alako sattaan, kasteli meijät ihan reilusti.

Tänä aamuna oltiin kaheksan jäläkeen suon laijalla ihan eri paikasa ku eilen.
Aivan mahtava päivä. Löyvettiin hyvä hillapaikka mistä oli heleppo kerätä marijoja. Ei ollu liijan kuuma, ei satanu ja tuuli puhalteli sopivasti.
Välillä käytiin laavulla istuskelemasa ja syötiin evväitä.

Kello tais olla kolomesa ku lopeteltiin poimiminen, just sopivaan aikaan. Autolle ku päästiin ja lähettiin ajeleen kotia niin alako piskottaan vettä. Nyt ei ehitty kastua

Huomiselle on luvattu aurinkoista keliä, pitäneeköhän tuota vielä kerran käyvä jokunen kilo kerräämäsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...