Oi ihana kevät, oi ihana kevät, on aika taas kylyvösten ja siemenpussien rapistelun.
Ensimmäiset kylyvökset, paprikan taimet on jo hyvällä alulla.
Ens viikolla varmaan sais jo jotain kukkiaki kylvää, etteivät jää viime tinkaan.
Kylyvämisestä puhutaan raamatusaki. Jeesus kertoo sen vertauksen, misä kylyväjän heittelemät siemenet putos kovin erilaisiin paikkoihin. Ekana taijetaan mainita kallio, mistä lintujen oli heleppo napsia siemenet nokkinsa.
Osa siemenistä tippu kohtaan misä oli vähä maataki, mut maan alla alusta oli semmonen ettei taimet päässy juurtummaan syvemmälle. Niinpä ne taimet ajanolloon kuivua nytkähtivät, ku ei niillä ollu riittävästi maata alla.
Melekonen osa siemenistä tais lentää hyvvään maahan, misä kasvuolosuhteet oli mitä parahimmat. Sillo saatto kylyväjä toivua ja oottaa suurta ja hyvvää satua.
Vaan olihan sielä pellon reunasa vielä semmonenki kohta, mihin alako nousemmaan ohodaketta siementen sekkaan. Kylyvetty siemen oli jo hyvällä oraalla ku ohodakkeitten alut alako nostaan päätään. Niitten kasvuvauhti oli sitä luokkaa, että ajanolloon ne valtas koko kasvualustan ja oraalla olevan vilijan kasvu alakaa kärsimmään. Niille ei ollu riittävästi tillaa ja tupehtuvat ohodakkeitten sekkaan.
Ihimisen sydän on Jumalan pelto, jonne Jumalan sana kylvetään. Millanen on sun sydämenpeltos just tällä hetkellä? Mitä sielä kasvaa, mitkä asiat ovat vallanneet mielesi? Kenelle tuotat satoa?
Mukavia mietintä hetkiä!
