lauantai 23. marraskuuta 2024

Suru

 Suru

Suru laskeentuu ylleni kuin viitta,

eikä muulle oo tillaa.

Se täyttää syvämmen ja mielen,

irrottaa itkun kielen jopa niin,

että hengitys melekeen lakkaa.

Välillä pittää  puhaltaa.

hengittää syvvään ja antaa

sisimmän rauhottua.


Suru, se tuo mukanaan ikävän.

Ikävän joka yks kaks yllättää

ja saa kyyneleet vuotamaan. 

Jostaki se tullee.

Ikävän keskellä muistellee menneitä,

kerrää sylliinsä muistoja

jotka ovat rakkaita ja 

sydämen täyttää kiitollisuus.


Kiitos äiti.









Ritarinkannus

 Tais neulahuovutus saaha minut koukkuun, nyt kukkien tekua. Kahtelkaa kevon kukkasia kuinka ne kasvaa ja kukoistaa, Taivaallinen Isä pittää...