Kaikki hyvin

 Vaarin hartauskirijotus Majakka lehteen.

”Minne poikani meni, sinne minäkin tahdon mennä.” Näin anoppini Eeva kertoi ajatelleensa pienen poikansa avoimen haudan äärellä kuutisenkymmentä vuotta sitten.

”Kyllä minä siinä haudalla tulin uskoon, mutta kukaan ei oikein osannut opastaa minua paremmin Jumalan tuntemisessa. Vasta seitsemänkymmentäluvun puolivälissä tapasin kuin Jumalan johdatuksesta sellaisia Jeesukseen uskovia, jotka johdattelivat minut seurakunnan yhteyteen.”

”Minulla on kaikki hyvin”, Eeva sanoi useasti viime viikkoina, vaikka hän jo tiesi, että lähdön aika oli lähellä. Se ”kaikki hyvin” oli hänen ilmauksensa sille, että sydämessä on rauha Jumalan kanssa.

Elämän loppusuoralla monet aiemmin tärkeät asiat olivat jo jääneet pois, menettäneet merkityksensä. Viimeisiä pois jääneitä hänelle tärkeitä asioita oli kahvin ryystäminen kupin aluslautaselta. Jäljellä olivat viimeiseen asti rukous ja varmuus siitä, että synnit on anteeksi annetut. Tärkeitä loppuun saakka olivat lapset ja lasten lapset, kaikki ne, joiden puolesta hän jatkuvasti rukoili. Tärkeää oli rakkaiden läheisyys ja kosketus.

Viimeiset päivänsä hän vain nukkui. Silitimme hänen hiuksiaan ja itkimme sängyn ääressä kaipauksen kyyneliä. Tiesimme kyllä, että Eevalla kaikki oli hyvin. ”Taivaassa mummo saa nähdä Jeesuksen”, ilmaisi asian oma-aloitteisesti yksi mummolle hyvästejä jättämään tullut kymmenkesäinen lapsi.

Kotona rauhallisesti nukkuessaan Eeva veti viimeisen henkäyksensä ja sitten hän ei ollut enää keskellämme. Hänellä oli kaikki hyvin, mutta me vielä itkimme.

 

Ei muovonmuutos, mutta muutos kuitenkin

 Sää tiijät semmosen ohojelman, misä tehhään naisille muutoksia. Nainen on kuvattu ennen muutoksen alakua ja sitte ku muutos on tapahtunu. Tämä on semmonen juttu, ennen ja jäläkeen.

Ennen, tämä pöytä, misä on myös lamppu oli tämän näkönen. Aika kellertävä oli lakkapinta, mikä tietysti piti hijua pois. Varijostin oli ehijä, mut ihan väärän värinen, vaalijanpunanen, vaihtoon. Lampun jalaka, mikä tullee kiinni pöytään oli irti, ja sen kans joutuki tekkeen vähä hommia, että sai pysymään kunnolla kiinni. Lampun katkasija ku sattuu olemaan varijostimesa, ylhäällä. Sehän on selevä, että aina ku katkasijasta painetaan, painovoima väännättää jalakaa. Minäpä keksin idean. Katkasin johon pöyvän alta sopivan matkan päästä ja laiton sinne uuven katkasijan. Ennää ei tarvi painella ylhäältä ku saa lampun syttymään alhaalta. 

                                           

Puuosat hijottiin, lakattiin ja pöytä levy sai uuven värin. Varijotimen virkkasin ohkasesta kalalangasta. Metallliosat hijoin ja maalasin kultamaalilla. Sainpahan kivan yöpöyvän.

Muutosta tarvitaan myös elämäsä. Iso Kirija sannoo. " Äläkää mukkautuko tämän maailmanajan mukkaan, vaan muuttukaa mielenne uujistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan taho, mikä hyvvää ja otollista ja täyvellistä.

 

Crazylandia

 Lähettiinpä loman kunniaksi eilen viettämään  hurvittelu päivä, ajettiin Nivalaan. Kierrettiin paikalliset kirpparit, käytiin syömäsä ja sitte Crazylandiaan. Olihan se.... 

Komija on torni, vieresä ku se isoja katto kulumasta kohti huippua, tunti, että torni kaatuu päälle. 

Monenlaista ihimeellisyyttä oli nähtävillä. Jollaki on ollu ideoita ja aikaa värkätä.

Tämän ihmeellisen maailman löytää Nivalasta Maliskylältä. 

Samalla reissulla kierrettiin Nivalan kirpparit ja tehtiin hyviä löytöjä. Näinpä se yks lomapäivä meni tosi mukavasti.

Vielä on kessää jälijellä ja lommaaki. 🥰

Lipasto toinen osa

 No niin, ny se on putsattu ja maalattu. Ulukopinta saa jäähä vielä maalaamatta, ehtii myöhemmin jos alakaa tympäseen tuo puupinta. 

Vanahoisa huonekalluisa on oma " henkensä ", elämää nähäneitä ja kertosivat palijo jos niillä ois kertomisen taito. 

Päivän teksti päiväkirjasta;

Vasta kun viha ja pettymys Jumalaan ja ihmisiin on saanu purkautua, on mahollista löytää rakkaus. Sillo voi löytää Jumalan rakastavana Isänä. 

Taivaallinen Isä, auta, etten lukihte ihtiäni vihhaan ja pettymykseen ja samalla rakkauven ulukopuolelle. Anna mun löytää tie rakkauteen--- myös sun rakkautees. 

Lipasto

Vanahojen huonekalujen tuunaus on sitte mukavaa touhua. Keväällä saatii  lipasto jota rupesin laittelleen kuntoon, että saan viijä sen sisälle etteiseen.  Aattelin, joskopa se ois hyvä kenkäkaappina, ku entinen ei ennää pelitä. 

Lipaston väri oli väärä meijän huushollia ajatellen, joten maalinpoistoainetta pintaan ja vanaha maali pois. 

Laatikot oon jo hionu, niistä maali lähti heleposti. Vielä ei oo tietoa minkä värinen lipastosta tullee, no sen tiijän, ettei ainakaan valkonen. 

Maalinpoistoainetta jäi sen verran, että saan nuihin ovviin vielä laitettua. Siklillä krapsuttelen maalin pois ja sen jäläkeen pesen lipaston painepesurilla. Kuhan on kuivunu nii hiotaan pinta vaalijammaksi. Ehkäpä siihen mennesä on värin valintaki suoritettu.

 

Ookko muuten huomannu, että elämäsä tapahtuu ihan samanlaista mitä tuolle lipastolle. Joskus, ku Jumala haluaa muutosta aikaan meijän kohalla, niin Hän ottaa käsittelyynsä ja alakaa putsaamaan sielua ja mieltä jotta Hänen hyvä tahtoosa sais tapahtua. Eihän se hiominen mukavalta tunnu, mutta ilman sitä ei synny hyvvää jäkäliä. Jotaki uutta aina syntyy ku sydän puhistuu, rakkaus ja armo kirkastuu. 

Yllätys

 

Kyllä tuo oli aikamoinen yllätys, huippu hieno saunan ovi. Persoonallinen, ainutlaatunen, ohan niitä sanoja joilla tuota vois kuvvailla. Pitäsköhän pyytää, että maalais puojin ovviinki jonkulaiset maisemat? :)

Aina sillon tällön elämäsä tullee etteen yllätyksiä, joskus hyviä, joskus huonoja. Yks elämäni suurimmasta, ehkä tärkeimmästä yllätyksestä on kokemus Pyhän Hengen täyteyvestä. Olin ehtiny olla reilun viikon verran uskomasa, ku yhesä nuorten illasa Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä, se tuli yllätyksenä. En osannu oottaa semmosta, enkä siitä asijasta tienny oikijastaan yhtikäs mittään. Olin vain kuullu, että uskovainen ihiminen voi saaha semmosen lahajan. 

Että mitenkö se oikeestaan tapahtu, no minäpä kerron.

Meitä oli koolla toistakymmentä nuorta. Illan aikana laulettiin ja juteltiin raamatun asijoista ja lopuksi rukkoiltiin yhesä. Rukkouksen aikana mun suusta alako tulla vieraita sanoja, outua, kummallista soperrusta, jota en voinu ymmärtää. Sitä vaan tuli ja tuli, vaikka kuinka yritin olla puhumatta ja lopettaa puhumisen. Kielillä puhumista kesti aikansa, ehkä kymmenen, viistoista minnuuttia ja sitte se loppu. Mulle tuli hieman pelottava olo ku en ymmärtäny mitä mulle tapahtuu, etenkin se, ku en saanu sitä puhumista loppumaan. Ku rukkous lakkas niin kysyn yhetä ystävältä, joka oli ollu kauemman aikaa uskosa ku mää, että mitä mulle tapahtu, mitä se oli? 

Hän kahto mua hymysä suin ja sano, Jumala täytti sut Pyhällä Hengellä. Ai jaa, sanon mää ja olin hieman hämilläni tapahtunneesta. Myöhemmin oon saanu kokia ja nähä, että Jumala toellaki on yllätysten Jumala. Hän voi muuttaa tilanteita ja muokata ihimisen sisintä niin, että Hänen hyvä tahtonsa pääsee tapahtummaan. Pyhän Hengen kaste on luvattu jokkaiselle uskovalle, sullekki.

Oo valamis yllätyksiin!

 

Vinttikamari 2

 Nyt on saatu vinttikamari kutakuinki valamiiksi, jokunen lista pittää vielä laittaa. 

Tapetti tilattiin netistä ja sepäs oliki vähä eri värinen miltä se näytti näytöllä. Kamarista tuli hieman sinisempi.

Toinen seinä paneloitiin, ku haluttiin kamariin puupintaa. Laattia uusittiin kokonaan, ekovillaa eeristeeksi ja lautalaattia päälle. 

Pönttöuunin väriä piti vähä miettiä. Ensin aatteltiin, että vois olla joku väri mitä tapetisa löytyy, mut ois ollu aika hailu. Niinpä päävyttiin siihen, että ihan rehti ja reilu kirkas väri joka saa erottua, se on sininen. 

Sängyt, pöytä ja tuoli paikalleen, niin sinneppä voi mennä nukkumaan. Pitänee käyvä testaamasa miten sielä nukuttaa. 

Oikein mukavaa juhannusta!