Satteen tihirusesta aamupäivästä huolimatta ajelimma soluporukalla laavulle. Soluporukka on pieni ryhymä ihimisiä jotka kokkoontuu sillon tällön yhteen. Ajatuksena on viettää aikaa yhesä, rupatellen, kahvitellen, lueskellen sannaa ja rukkoillen. Itekullakin ku sitä saattaa tulla viikkojen aikana etteen asijoita ja tilanteita joihin kaipaa rukoustukea. Pienryhymä on vallan mainio paikka sen toteuttamiseen.
Laavulle ku tultiin nii alako aurinko paistaan mikä oli vallan ihanaa. Välillä kyllä pikkkusen sattaa tihhuutteliki mut niin vähäsen ettei se meitä häirinny. Me nautittiin syksysestä säästä ja hyvästä seurasta.
Makkaraa ja pekonia hiilloksella paistellen, namss...namss...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä minä niin mieleni pahotin
Kyllähän se taitaa olla niin, että monenlaista asijaa sitä täsä maailmasa joutuu kuulemmaan. Mihinpä sitä ihiminen korvansa laittaa ku ne mu...
-
Kyllä nyt on saatu nauttia kesästä. Hellettä on piisannu riittävästi, ihan jo tukahuttavan kuumaa ollu välillä. Hiki on tullu kartanolla yh...
-
Nyt ei taija auttaa ennää laulella, vielä on kessää jälijellä. Syksy on tullu ja tuopi mukanaan hyiset tuulet ja vesisatteet. Luonto valamis...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
Soluporukka! Kuulostaa ihastuttavalta ja olen varma, että se myös on.:D
VastaaPoistaMukavat maisemat on teil siel ollu.
VastaaPoistaVoi jospa oisin saannu olla muuuuukaaaaaanaaaaaa...