Ritarinkannus

 Tais neulahuovutus saaha minut koukkuun, nyt kukkien tekua.

Kahtelkaa kevon kukkasia kuinka ne kasvaa ja kukoistaa, Taivaallinen Isä pittää niistä huolen. 

Eiköhän meistäki pidetä. 

Neulahuovutusta

 Neulahuovutus on mukavaa puuhaa, mielikuvitus vain liikkeelle ja voi syntyä mitä vaan. Vaari oli löytäny yks päivä kirpparilta lintuhäkin, toi sen mulle ja sano, että siihen pitäs saaha lintu. No, mikäpä siinä, tehdään lintu. 

Mallia katoin netistä, väritys on ihan omasta päästä. 🙂

Oikein mukavaa sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää äiteille. 

Lissää risuja ja vähä villoja

 Risuhommat on jatkunu. Sydämiä oon vääntäny usijampia ja isomman linnun kokkeilin tehä. Siltä puuttuu vielä jalat, joten se kököttää kartanolla kiven päällä. 

Risuamppeleita aattelin konkeilla tehä seuraavaksi. Jos onnistun, niin vaihan keijunmekot muovisista amppeleista niihin.

Ettei harrastukset käy ykstoikkoseksi niin risujen vääntämisen välillä hieman kevyempää vääntyä, villa terapiaa. 

Neulahuovutusta, mikä on kans niin rentouttavvaa ja koukuttavvaa puuhaa, ei taho malttaa nukkumaan lähtiä. 

Valakoset ruusut on koiran karvaa, ne huopu tosi hyvin. Varteen ja lehtiin laiton rautalankaa, niin saa vähä taivuteltua eri muotoon.

Kessää kohti mennään, vaikka keli on vilipoen, taitaa olla mittari nollasa. Kasvihuoneesa oli kakskymmentä lämmintä. Vapuksi kannettiin kaikki taimet sinne, ku sisällä kävi pöytätilat ahtaaksi. Vielä joutuu yöksi vähä lämmittää, ettei halla yllätä, mut eiköhön ne yöpakaset oo kohta ohi. 

Kevät on ihanaa aikaa, luonto herrää ja alakaa uuven kasvun aika. Saakoon tämä kevät olla myös hengellisen elämän uuden kasvun  aika. Jumalan mailmasta kyllä riittää annettavaa jos vain on vastaanottoa. 

Siunattua kevättä!