Kaapista löyty vaalija pellavaverho jolle ei ennää oo käyttyä verhona. Siitä on aika tehä jotaki muuta.
Sain idean tehä seinävaatteen. Idea synty yhestä runon pätkästä jonka näin jossain työpaikalla. Runo oli niin positiivinen ja elämänmyönteinen, että se soppii mielestäni oikeen hyvin seinävaatteeseen, josta sen voi aina lukia ohikulukiessaan.
Leikkasin verhosta kapijan kaitalleen ja sommittelin tekstin suurin piirtein kaitalleen keskelle.
Kirijaimet tein neulahuovuttamalla ruskijasta ja viininpunasesta villasta.
Kukkakuvijot piirtelin vappaalla käjellä mallista kahtoen. Yritin ensin piirtää kalakkeeripaperin avulla mut kankaan pinta oli liijan epätasanen jotta väri ois tarttunu kunnolla. Helepompi homma oli piirtää kuvijot lyijykynällä. Villalla sai kaikki piirrokset piilotettua. Kukkaan ei nää misä kohtaa on tullu mokia. :)
Itelleni seinävaate ei jää vaan annan sen äitille. Jospa uuvesta asunnosta löytys seinävaatteelle sopiva paikka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä minä niin mieleni pahotin
Kyllähän se taitaa olla niin, että monenlaista asijaa sitä täsä maailmasa joutuu kuulemmaan. Mihinpä sitä ihiminen korvansa laittaa ku ne mu...
-
Kyllä nyt on saatu nauttia kesästä. Hellettä on piisannu riittävästi, ihan jo tukahuttavan kuumaa ollu välillä. Hiki on tullu kartanolla yh...
-
Nyt ei taija auttaa ennää laulella, vielä on kessää jälijellä. Syksy on tullu ja tuopi mukanaan hyiset tuulet ja vesisatteet. Luonto valamis...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
Onpa hieno. Tuota neulahuovutusta olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta on se vaikeeta.
VastaaPoistaKaunis seinävaate siitä tulikin:)
VastaaPoista