Sävyisä sydän on ruumiin elämä,
mutta luulevaisuus on mätä luissa.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa
hänen Luojaansa
mutta se häntä kunnioittaa, joka
köyhää armahtaa.
Jumalaton sortuu omaan pahuutensa,
mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa
majansa viisaus
ja tyhmien keskellä se itsensä
tiettäväksi tekee.
Vanhurskaus kansan korottaa,
mutta synti on kansakuntien häpeä.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion,
mutta kunnoton hänen vihansa.
PS. 14: 32 - 35
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ritarinkannus
Tais neulahuovutus saaha minut koukkuun, nyt kukkien tekua. Kahtelkaa kevon kukkasia kuinka ne kasvaa ja kukoistaa, Taivaallinen Isä pittää...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ... -
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija... -
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
Miten onkaan osuva sana.
VastaaPoista