torstai 28. heinäkuuta 2011

Laulun aika

Koko päivän on soinu yks laulu mielesä. Piti kaivaa kitara esille ja laulella sitä muutamaan kertaan. Olkoon laulu rohkaisuksi sinulle.


Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut jotka itkemättä jäivät.
Suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu joka aina tulee mukaan.
Tuska, joka aina tulee kohti,
murhe joka epätoivoon johti.
Kyynel yksikään ei turhaan juokse
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse.

Kerto:
Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta,
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään  vaihe ei voi mennä hukkaan
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme.
Yössä liekki lempeästi loistaa
pelon murtaa, kaikki lukot poistaa.
Hiljaa lähtee sydämestä taakka,
itkut itkeä saa loppuun saakka.
Sisään tulvii uusi raikas vesi,
vihdoinkin on vapaa sydämesi.

1 kommentti:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Ritarinkannus

 Tais neulahuovutus saaha minut koukkuun, nyt kukkien tekua. Kahtelkaa kevon kukkasia kuinka ne kasvaa ja kukoistaa, Taivaallinen Isä pittää...