Viikon mietelause

Ihmiset ovat kuin lasimaalausikkunoita.

He säihkyvät ja loistavat kun aurinko osuu heihin,

mutta pimeyden laskeuduttua heidän todellinen

kauneutensa paljastuu vain silloin

jos valoa tulee sisältäpäin.

Elisabeth Kübler-Ross

Talaven taijetta

Tais hellittää

Kyllä valakosipulikuuri on tehokas keino estää räkätauvin pahenemista, ei oo tauti petiin kaatanu. Pikkusen tahtoo olla hajuhaittoja, mut onneksi nekin ohimeneviä. :)

Aurinko paistaa, pakkasta -9, hyvä päivä tänään.

Niisk...

Meinaapa vähä nokka tuhista ja päätä särkiä, semmonen olo ku ois lunssa tulosa. Kolome valakosipulin kynttä kuorin ja pienestin, lämpimän mustaherukkamehun kans kulahutin kurkkuun. Eiköhän tuo tuolla tokene. Menin hetkeksi aikaa maata ja laiton lämpökääreen nokkavarrelle poskiontelua lämmittään, se hyvä keino saaha räkä irtuaan. Kakarana laitettiin kuumaa vettä lasipulloon, pullo villasukan sisälle ettei polta, sitä pijettiin naamalla. Hyvät konstit toimii vielä tänäki päivänä.

Petistä ku nousin nii otin panadolporeannoksen, pääkipu ei valakosipulila hellittäny.
 Nyhän tuo olo tuntuu olevan vähä parempi että tästä jaksaa muutamaksi tuntia töihin mennä.
Aurinko paistaa, aivan huluppian hieno ilima.

Mukavaa maanantaita!

Sana sunnuntaille

" Äläkää murehtiko siitä mitä teillä ei oo, vaan olokaa kiitollisia siitä mitä teillä on"

Nuo sanat on jääny mieleen Fanny mummun puhheesta jonka hän piti meille meijän häisä. Sanat olleet mummun elämäsä merkittävä voimanlähe, hän ku oli saanut kuulla ne just sillo ku elämä oli ollu kaikkein ahtaimmillaan ja tuntunu että kaikki kaatuu päälle.
Elettiin sota-aikaa.
 Mummua painovat murheet ja huoli siitä miten he oikeen pärijää ja seleviää ku oli monta suuta ruokittavana ja kaikesta oli puutetta. Eräänä yönä mummu oli heränny siihen kun hänen sänkynsä vierellä oli seisonu valakonen enkeli. Enkeli oli hymyillyt ja sanonu: " Älä murehi siitä mitä sinulla ei oo, vaan oo kiitollinen siitä mitä sulla on."

Mummu kerto että siinä hetkesä hän tiesi että he seleviää, heistä pidetään hyvä huoli. Ja niin pidettiin. Mummun usko ja luottamus Jumalan huolenpitoon oli todellinen, se heijaistui hänen elämästään.
 Mulle jäi todella hyvä ja ihana muisto hänestä.  Mummun uskovaisuus oli todella esimerkillistä, hän ei pitäny raja-aitoja vaikka olikin lestaatiolainen. Hänen esirukouksensa olleet suuriarvoisia lasten ja lastenlasten puolesta. Kiitos mummu niistä!

Yks laulu on soinu mun pääsä viime viikon 

Katso kukkaa jonka terälehdet

aamuun aukeaa.

Katso maata joka kimmeltävän

kastepeitteen saa.

Katso puuta josta linnun laulu

helkkyvästi soi.

Katso luontoa ja huomaa,

että luojan luomaa parantaa ei voi.

Joka metri on niin sointuvaa

kuin paras maalaus.

Joka siveltimen vedolla

on oma tarkoitus.

Kunpa pinnalliset mielihalut

meiltä saatais pois.

Niin ihmisetkin soveltua silloin

luontoon vois.

Meistä moni tahtoo huoneitansa

tauluin koristaa.

Vaikka ikkunasta väriloisto

kaunein aukeaa.

Ellet vielä tuota luonnon suurta

nerokkuutta nää.

Et myöskään silloin elämää

voi täysin ymmärtää.

http://www.youtube.com/watch?v=TS7BU6BMJFs

Siunattua sunnuntaita !

Vaihteeksi lunta

Niinpä se taas alako sateleen tuota valakosta hötyystä tavaraa tuolta yläilimoista. Ohan tuota kyllä jo tullukki että sen puoleen ei tarvis lissää tulla. Töitähän se toisaalta joillekki tietää.
Äitee ruukas sanua, "No sehän alako taas rahhaa sateleen", isä kun kävi auraamas ja linkuamas kylän teitä ja pihoja auki nii tokihan siitä muutaman markan palakakseen sai.

Mun lumityöt jää ihan vaan luuvalla lakasemisseen oven suusta sillon ku sitä ei kukkaan muu oo viittiny tai ehtiny tekkeen. Lumitöitten tekohan on mitä parasta hyötyliikuntaa, varsinki jos on siihen hyvät työkalut.
 Pikkunen lumilinko on kätevä, sillä saa lumet lentämmään mukavasa kaaresa ja tekkee puhasta jäläkiä. Vaikka ois ehtiny tulla reilummastikki lunta nii sillä kyllä käytävvää syntyy.
Puutarha yrityksen aikoihin meillä oli semmone linko, kyllä sillä oli kiva ajella.

Tälle päivää aattellin kuskata muutaman laatikollisen roinaa Toivon Torille. Toivon Tori on lutr.srk.n kirppari tuola keskustasa , tekevät hyvää työtä niin kotimaasa kuin lähetyskentälläkin. Siunausta vaan heijän työlleen.

Ite en viitti ennään noita pikkusia yksittäisiä tavaroita alakaa nettikirpparis myymään. Kukkaan ei lähe 0,50 - 1 € tavaroita kotua hakkeen. Toinen mahollisuus ois varata myyntipöytä varastotien kirpparilta, mut sillo pitäs olla jotaki vähä hintavampaaki laittaa myyntiin että sais ees myyntipöyvän vuokran tienattua. :)
Mutta toivottaan että Toivon Torilla menevät ajan kans kaupan ja sitä kautta tullee iloa usijammalle ihimiselle.

Kappas ku meinaa vähä aurinkokin näyttää naamaansa. Kyllä se vaan tuntuu mukavalle ku kevät tekkee tuluaan. Päivä on pidentyny jo roimasti. Ens kuun jäläkeen on jo huhtikuu. :)

Mukavaa päivää!

Terveisiä Kuusamosta

Perijantaina ku pääsin töistä, pakkasin pikasesti laukkuun uikkarit ja alkkarit, ajomma illan päälle Kuusamon Tropikkiin viikonloppulomalle.

Vasemmalla puolen syvempi allas, syvimmillään 130cm vettä. Altaan yhellä seinää oli nelijä porreilevvaa hierontapistettä. Altaan pohojasta tuli lujat porreet jalakapohojiin, seinästä tuli selekään. Toisella seinällä oli vesiputouksia, välillä vettä tuli vähemmän jolloin se oli ku seisos  vesisatteesa. Sitte ku lähti virtaus päälle sai seisua putouksen alla. Se oli tehohasta hartijahierontaa. Ei siinä kovin pitkään kärsiny olla ku alako tekkeen ihan kipijää, se veenpaine kun oli melekonen. Mut ku kävi välillä uimas ja sitte taas pieneksi hetkeksi puttouksen alle, nii kylläpä teki hyyvvää.

Palamujen takkaa löyty porealtaat joisa oli tosi mukava lekotella. Vesiliukumäkiki löyty ja siitähän piti käyvä muutaman kerran laskemasa.

Tämä puoli kylypylästä on enemmän lapsille, vettä 90 cm syvästi. Vasemmasa reunasa tuollanen torni, siitä tuli tietyn ajan välein vettä alas ja sai mennä nauttimaan sen ropinasta. Kävin testaamasa ropinaa mut oli liijan lepposta mun selekänahalle. :)  Olihan sielä sitte vielä erikseen ihan pienten lasten allas josa vettä parikyt senttiä.

Ei niin kiire saa olla etteikö ehi lehtiä vilikasemmaan. Aamupalan jäläkeenhän se on hyvä hetki sen totetuttamisseen. Liekkö lukenu uutisia tai kahtonu autoilimotuksia ?

Vähä lauhempaa

Onpa se mukava ku vähäsen pakkanen helepottaa, näyttäny ennää ku -20 mittari. Vaan heti se alakaa sitte tuuleskelleen ku lauhtuu. Mäntyjen oksat huojuu. Valtavasti on lunta oksilla kohta sitä mätkähtellee alas isoina palasina ku tuuli oikeen alakaa pöllyyttään. 
Ikkunalauvoilla on 25 cm kerros lunta, jämerää miten se kerrostalosaki tuollaitte kertyy
.
Kotona meillä oli omakotitalo, joskus lunta saatto olla ikkunan alla metrin kinokset. Kyllä oli mukava kaivaa tunneleita sellaseen paikkaan. Toine paikka misä hyvä tehä lumilinnakkeita ja tunneleita oli aitan vierusta, sen vieresä ku kuluki pienonen oja.
Siihen aitan vierustalle lumi kasaantu valtavvaan kinokseen, ojan kohalla sitä oli sitte vielä syvemmästi. Kovasta lumihangesta tehtiin kerran iglu.:) Isolla vanahalla leipäveihtellä leikottiin lumihangesta nelijöitä ja niistä sitte kasattiin iglu. Kyllä se pysy aika hyvin kasasaki.

 Eikähän siihen aikaan ollu ulukoiluvarusteet ja vaatteet semmosia mitä ne nykysin on. Aina oli saapasvarret lunta täynnä. Villalapasia sai kyvä vaihtamasa tuon tuosta ku ne tahto kastua , mut mukavaa oli ja aika kulu hupasasti.

Tiijäkkö mistä tietää millo ihimisestä alakaa tulla vanaha???




No siitä ku alakaa vanahoja muistelleen. :)

Ra(a)jatonta elämää

" Ihimiset ovat kuin lasimaalausikkunoita; He säihkyvät ja loistavat ku aurinko ossuu heihin, mutta pimiän laskeuvuttua heijän tojellinen kaueutensa palijastuu vain silloin jos valua tullee sisältäpäin. "

Edellinen lainaus on kirijjasta Ra(a)jaton Elämä, kirija kertoo Nick Vujicicin elämästä.
Nici syntyi iliman käsijä ja jalakoja. Hän varttui rakastavien vanahempien esikoisena ja sai myöhemmin terveen siskon ja velijen. Vasta koulusa, jouvuttuaan tekemissiin ikäistensä kans Nick alakoi ahistummaan erilaisuuvestaan.
Hänellä oli kuitenki jo lapsena ilimiömäinen kyky tutustua toisiin ihimisiin ja saaha heijät puolelleen.
Kirija on tositarina raajattomana syntyneestä miehestä, joka on luonteeltaan paitsi valloittava myös rämäpäinen. Hän on koetellut monin tavoin rajojaan; lainelautaillu, sukeltanu, pelannu jalakapalloo...
Kirijassaan Nick kertoo myös siitä, miten kipiältä vammaisuus välillä on tuntunu, millane voimanlähe uskosta on muovostunu ja miten hän löysi tarkotuksen elämälleen.
Tajusin, että monilla on samanvertaisia ja isompiaki haasteita kuin mulla. Sen tiedostettuani aloin suuntautua ulospäin palijon myötätuntosemmin tarijotakseni rohkasua muille. Nyt Nick Vujicic innostaa toisia elämään rohkiasti ja iloiten, vastuksista huolimatta. Kun hän ihte oppi hyväksymmään sen, mitä ei voi hallita, ja keskittymmään siihen, mitä voi hallita, rajat alakovat loitota.
Meillä kaikilla on rajoituksia. Minusta ei koskaan tuu koripallotähteä, mutta ei se mittään, koska voin innostaa ihimisiä olemaan oman elämänsä tähtiä.    

Yritin liittää linkin you tubeen mut eipä onnistunu. You tubesa voi kattoo videoita Nickistä, aika hurijan näköstä menua ja meininkiä.

Lauantaita

Nii se on taas viikonloppu, saa pikkusen lorvaillakki ihan luvan kans. )
Mää kyllä jo aamusta otin imurin kaapista ja ajelin pitkin huoneita lähinnä ekaksi nuo matot että sain ne sitte heittää partsille pakkasen purtavaksi. Tullee nii mukavan raikas tuoksu niihin ku ovat ulukona hetken aikaa. Ja ainaki vanahan kansan mukkaan pölypunkitki kuulemma kuolee, vaikka on kai siitä monenmontaa mieltä että kuoleeko ne tai onkokaan niitä ees. En oo kyllä koskaan nähäny. :)

Mut sekin on totta, että ihan kaikkia ei voikkaan nähä ja siitä huolimatta on olemas.
Ajatellaanpa vaikka happea. Näkkeekö sitä? Mun käsittäkseni sitä ei voi nähä. Ehkä jossain tilanteesa sen mitä se saa aikaan jos vaikkapa happipulloo tyhyjentää.
Mut uskon että happea on ku oon siitä riippuvainen jotta voin ellää.

Entäs Jumala?  Monesti kuulee ihimisten sanovan että eipä tuota oo kukkaan tainnu nähä joten eikai sitä oo. Tai,uskon vasta sitte ku nään. Kuitenkin koko luomakunta on hänen kättensä ja voimansa aikaansaannosta, ihiminen sitte silimät pyöriänä saattaa ihastella mahtavia maisemia, kuitenkaan tajuamatta ja näkemättä että Jumala on.

Kuinkas sitte aivojen kans?
Oletan että jokkainen tietää ja uskoo omistavansa sellaset vaikkei ikupäivänä oo omia aivojaan nähäny. Mut sen pystyy näkkeen, kokkeen ja aistimmaan mitä ne omat aivot saa aikaan, välillä hyvvä ja välillä huonoo.
 Mut on ne ja toimii vaikken näekkään niitä. :)

Nii joo niistä pölypunkeista. En siis oo koskaan palijain silimin sellasia nähäny, mut kyllä ne tietäjät ja tutkijat väittää että semmosia mörököllejä on, etenkin petivaatteisa. Aikoinaan ku poijalla todettiin olevan astma ja käytiin sitte niillä valamennuskursseilla. Sielä en näyttivät meille kuvia valakkokankalle millasia hirmuolentoja ne pölypunkit on. Kuvat oli suurennettu heti satakertasesti että punkit näyttäs tosi kamalilta ja ällöttäviltä, mut eipä nuo juurikaan hämähäkkiä kummempia taija olla.
Ainaki palijo pienenpiä ovat.
Enkä mää hämähäkkejäkään pelekää saatikka sitte pölypunkkeja. :)

Vähä sekalainen selostus mut olokoon. :)

Mukavaa viikonloppua!

Varpaitten lämmittimiä

Paukkupakkaset jatkuu. Mittari näytti -27,5 ny aamulla. Aurinko paistaa.
Nyt on villasukille käyttöö.

Nää sukat lähti miniälle. Velipojan kotikeheräämön  100% villalangasta tehty joten varmasti ovat lämpöset.

Poijan sukat tein seittemän velijes langasta.

Mukavaa pakkaspäivää!

Hrrr... pakkanen senku jatkuuu...

...mut oli se kylymää viime talavenaki....