maanantai 29. elokuuta 2011

Se on syksy


Syksy on hieno vuojenaika väriloistoineen. Mehtäsä ku käveleskellee niin löytää monenlaista mukavaa mistä saa tehtyä kimppuja tai asetelmia. Sunnuntaina aamupäivällä lähettiin kokin kans lenkille, ihan sillä ajatuksella että keräillään materiaalia jos sais jotaki koristusta aikaseksi värkättyä. Iltapäivälle kun olin lupautunu järijestään kirkkokahavit porukoille srk;sa, aattelin piristää kahavipöytää tekemällä sinne pari asetelmaa. Itellekki tein yhen.

Tää jäi koristammaan ommaa pöytää. Oli nuo kärpässienet niin mojovan näkösiä palleroita ettei raskinu jättää niitä mehtään. Sammaleesa sienet pysyki aika hyvin pystösä. Tosin ei taija komeus kestää kovin montaa päivää ku alakaa rupsahtaan, mut väliäkö tuolla. Nätti se on aikansa, kuten minäki. :)


Takapihalta löyty mustesieniä, oli tuollanen nelijän sienen rypäs jonka irrotin kokonaisena ja nostin vaan sammaleen päälle. Reunasa oleva vaalia sienirypäs on jotaki tattia jonka nimiä en ny muista. Takana on yks voitatti, sitte on pari punahaperua ja eesä yks kangasrousku. Reunoille laittelin puolukanvarpuja ne toi väriä ja erilaista muotoa asetelmaan.
Tää asetelma on tehty kukkasieneen. Pihilaja-angervon kukintoja, koiranputken lehtiä, tuota keltasta " kynttiläkukkaa" ( en tiiä sen oikijaa nimiä, kotona sanottin kynttiläkukaksi ku se niin keltanen ku tulenliekki ). Pari maitohorsman oksaa lisätty väriä tuomaan kun olivat niin kivan punsenkeltasenkukertavia.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Sana sunnintaille

Jeesus vastasi heille ja sanoi:
" Totisesti, totisesti minä sanon teille: ettete te minua sentähden etsi, että
olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä
leipiä ja tulitte ravituksi.
Alkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy
hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava:
sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut.
Niin he sanoivat hänelle: " Mitä meidän pitää tekemän, että me
Jumalan tekoja tekisimme?"
Jeesus vastasi ja sanoi heille: " Se on Jumalan teko, että te uskotte
häneen, jonka Jumala on lähettänyt."    Joh: 26-29

Edellisenä päivänä oli kansanjoukko saanut nähä ihimeen, pienen pojan eväät olivat riittäneet tuhansille ihimisille ja olipa vielä jäänyt tähteitäkin. Tuolla ihimeellä oli ollut suuri vaikutus kansan elämään olivathan se saaneet syyvä mahansa täyteen. Seuraavanakin päivänä he ettivät Jeesusta saadakseen jälleen leipää syödäkseen. Jeesus halusi että kansa tulisi ymmärtämään ettei tämä ajallinen ruoka yksistään täytä kaikkia ihimisen nälän tarvetta. 

Onko ihimiskunta miksikään muuttunut? Eikö tämänkin ajan ihiminen etsi mielellään vain tätä ajallista millä täyttää ja tyydyttää elämäänsä? Saattaapa joku ettiä jotain niinkin hienoa ja hyvää kuin henkistä kasvua  tieteen, psykologian ja filosofian kautta,  pyrkien sillä keinon ravitsemaan itteensä. Ruoka ravitsee. Kaikki se mitä ihiminen haalii elämäänsä ravitsee tavalla taikka toisella.

Mutta mitä Jeesus sanoi kaikesta tästä?  Älkää etsikö sitä ruokaa, joka katoaa, vaan etsikää sitä joka pysyy..

Siinäpä sitä taas miettimistä.

Etsimisen iloa!


torstai 25. elokuuta 2011

Lomalla näperreltyä

Kesä on mukavaa aikaa näperrellä kaikenlaista. Lomallakin pittää olla mukana jotaki heleppo tekosta, sellasta mikä mukavasti kulukee mukana laukusa. Tään kesän innostuksena oli kirijontatyö tai oikeestaan niitä oli kaksikin, toisen ehin antaa jo pois enkä hokannu ottaa siitä kuvia.



Liina on kooltaan n. 40 xx 40 cm, ihan sopiva vaikka yöpöyvälle .



Kirjontamallit  on osa anopilta saaduista malleista. Yhistelin usijampaa mallia toisiinsa että sain soviteltua ja sommiteltua sopivat kuviot toisiinsa. Kirjonnan värit on rusken eri sävyt, keltanen ja punanen. Ajattelin että kuviot tullee paremminn esille ja säilyy sellenen sopiva harmonia koko työsä ku ei tee liijan kirijavaa. Kokkeilin kyllä kirjoo pienen osan viherijällä tuohon kahen kukkasen keskellä olevaan kuvioon, mut ei se siihen sopinu. Joten päätin kirijua kuviot ruskeella.

 Tumman ruskea ja punanen olivat DMC 8 muliinilankaa, sai suoraan kerästä ottaa pätkän ja alakaa kirjomaan. Keltanen ja vaaleenruskee olivat vyyhdisä olevia 6 säikeisiä lankoja. Ne pätkät mää  halakasin kolomisäikeiksiksi että langasta tuli suunilleen saman paksusta mitä punanen ja tummanruskiaki. Jos lagat on kovin eri paksuset, kirijotajäläki tullee epätasanen eikä se oo kiva silimälle.

           Aurinkoista päivää!                              

tiistai 23. elokuuta 2011

Sienestystä ja metästystä

Se on syyskesä ja sienestysaika. Ei oo vielä ehitty käymään kahtelemasa miten tälle syksyä sieniä tullenee mut jospa tuota josaki välisä löytyy sellanenki hetki.
Yks syyskesä, tais olla joskus kahekanskytluvun alakupuolella ku lähimmä kokin kans sienimehtään. Aamupäivä oli hieman pilivisen olonen joten kaikan varalta laiton sajetakin päälle. Sillonen sajetakki oli oikeestaan enemmän muovia ku sajekangasta, päällypuoli musta, sisäpuoli punanen. Saumat oli liitetty toisiinsa jollakikeinon hitsaamalla ett hyvn piti vettä. Hiukan kömpelö ja kankia se oli päällä, muovisuutensa vuoksi siihen tuli heleposti reikiä. Mutta iha hyvin palaveli ja hoiti virkansa siihen saakka kunnes jouti kierrätykseen.

Nii siitä sienestämisestähän piti kirijottaa eikä sajetakista. :)

Käveltiin Jallunkujaa pitkin isolle tielle, tarkotuksena mennä ison tien yli ja siitä pellon pientaretta pitkin pellon toisella puolella olevaan mehtään. Sielä kun oli semmosta aluetta että aateltiin sielä olevan hyvin sieniä.
Kujan varrellaki oli aika hyvin sieniä mut päätettiin poimia ne sitte takasin tullesa, mitä niitä alakaa eestaas mukanaan kantammaan.

Pelllon laijasa oli heinälato. Käveltiin siitä lavon eestä , samasa ku olimma oviaukon kohalla hienälavosta kuulu jottain ääntä. Ensin säikähetiin että mikä se oli. Tarkemmin alettiin kahtelleen heinälattoon sisälle huomattiin että sielähän räpisteli mehtonpoikanen heinien päällä.  Sen toinen siipi laahas matalalla eikä se päässy liikkuun muutaku hypellen sinne tänne. No mehän päätettiin että tuon otamma kiinni ja katotaan saako siitä paistin, ellei saa nii sitte haudataan se. Eipä tuollasesta siipirikosta eläjäksi ollu. 

Siitäpä alako mehton metästys. Kai se tajus että täsä on kyse elämästä ja kuolemasta kun teki kaikkensa ettei sitä palijan käsin niin vaan kiinni otetakkaan. Yritimmä hätistää sitä yhteen nurkkaan vaan aina se pääsi karkuun, viimmen pääsi hyppään ulos oviaukosta. Silllo aattelin että nyt se meni menojaan.
Kiireesti hypättiin ulos lavosta kattomaan mihin asti se ehti jo mennä. Mut eipä se kovin pitkälle ehtiny  hypellä. Kyyhötti ihan lavon seinän vieresä ja sähisi ku kokki yritti ottaa sitä kiinni.
 Onnistu!  Mehto oli niin ahtaasa ravosa ettei päässy lavon alle ja kokki sai pitävän otteen sen toisesta siivestä. Nappas samatien toisella käjellä kiinni kaulasta ja niin oli mehtosaalis hyppysisä.

No sittepä meille tuli pienonen ongelma että kuis tältä saa hengen lähteen. Kokki ei ilenny vääntää niskoja nurin enkä minäkään. Eikä meijän pikkuuset sieniveittet olleet riittävän tehokkaita tappoaseita, nillä kaulan nirhaamien evävältä linnulta tuntu liija rajulta touhulta. Kunhan sais esin linnulta ees tajun kankaalle.
Menin kahtommaan lavosta jos sielä sattus olla joku väline millä vois lintua kolahuttaa. Lavosta löytyki heinähanko, jess, otin sen ja menin kokin luo. Kokki piti lintua ja mie pukkasin hangon piikin pari kertaa mehton päästä läpi ja siihen se nuukahti. Pitihän siltä veretkin saaha ulos joten ei auttanu muu ku sieniveittellä alakaa nirhaamaan kaulaan senverran aukkoo että veret saatiin juoksemmaan.
Pää alaspäin roikottamalla mehtoo lähettiin kotia. Sienet jäi aika vähiin sillä kertaa mutta oliha meillä tievosa mehtopaisti. Kotona tutkittiin lintua vähä tarkemmin että voiko sitä syyvä. Sen höyhenien juuresa oli josaki kohtaa joitaki satiaisia, vai eikai ne pannulle tullene ku nylykee ja putsaa linnun kunnolla. Vaikia oli sanua mite kauan lintu ollu lentokyvytön, mutta ei se kovin laihakaan ollu, joten kyllä me siitä paisti tehtiin.

Että semmosta !

Mukavaa päivää!



torstai 18. elokuuta 2011

Harvinaista herkkua

Siitä on tosi tosi kauan ku meillä on pullaa leivottu, saatikka ihan korvapuusteja. Tälle päivää oli niitten leipomisen aika. Anoppi kun oli kova leipommaan. Siihen aikaan ku heijän muksut olleet pieniä nii aina oli ollu korvapuusteja. Nyt ku anopin hautajaiset tulos nii sinne päätettiin porukalla leipoo korvapuusteja, että on mukukoilla mitä syyvä.

Leipominen on oikeestaan ihan mukavaa, harmittavan vähäsen tullee leivottua. No siihenki on syynsä. Kahestaan asustellaan ei oo kettään joka sitä pullaa juurikaan söis. Ite en voi tavallista pullaa syyvä, kokki taas on vähähiilarisella sapuskalla eläväinen, joten välttää vehenäsen syömistä.
Viertaita jos joskus sattuu tulleen sillo pyöräytän pellillisen muffinsseja ne ku valamistuu hetkesä.


Mukavaa päivää!


maanantai 15. elokuuta 2011

Elämä on

No tällästä se on elämä. Toiset kuolee pois, uutta sukupolvee syntyy tilalle. Viikonloppu meni iloisisa merkeisä, pikkumiehen nimiäisjuhlissa. Pojan poika sai nimekseen Ilia Alvar Julius, ikää kokonaiset kaks kuukautta. Kyllä oli mukava mummutella, ihan sydän oli sykkyrällä, eritoten papalla. :)

Kesä alakaa olla vähä niinku takana ja harmittaa kyllä kun marijoja oli tosi huonosti. Mustikoita oon saanu ämpärillisen kerättyä kun kolome reissua tein mehtään. Joka kerralla olin reilu pari tuntia mehtäsä, sain poimittua 3 -4 litraa kerrallaan. Tyhyjästä on paha nyhyjästä...oli niitä niin harvakseltaan että enemmän nautti kahavin juonnista ja eväitten syömisestä ku ite poimimisesta. Ei kai ne mustikat vieläkä oo pahaksi menneet vois jostain löytyä kun lähtis kahtelleen. Huommenna alakaapi  iltapäivä työt joten ainaki pitäs olla aamupäivästä heti liikkeellä jos niinku meinaa että viikolla kävis poimimas. Jos ei hallaa tuu nii säilyyhän ne mustikat syyskuun puolelle?

Mutta tää päivä on kaunis ja aurinkoinen. Mukavaa päivää sullekki!

torstai 11. elokuuta 2011

Tyhyjä pää...

En tiiä ku ei oikeen ajatus juokse eikä tunnu syntyvän mittään tekstiä mitä tähän naputtelis.
Ollu ajatukset viime aikoina niin noisa hautajaisia, tuuminu ja miettiny.
Mutta joskohan sitä hautajaisten jäläkeen aivoilla muutakin ajattelemisen aihetta ja tänne sais aikaseksi jottain kirijotella. Katotaan miten käynee...

Mukavia päiviä sinulle!

tiistai 9. elokuuta 2011

Kaikella on aikansa auringon alla


Kyllä se niin on että kaikella on oma aikansa, itkullakin. Kaks suruviestiä tuli viime viikolla. Serkkupojan pois lähtö tuli yllätyksenä kuin salama taivaalta. Anopin lähtöön oli jo osannut hieman varautua ja  hiljaa mielessään tehä luovutusta. Mutta aina se pysähyttää.



Sitäpä sitä miettii että onko ihiminen valamis kohtaamaan Jumalansa. Onko usko ja luottamus Jumalaan että kuolema on vain siirtyminen iankaikkiseen iloon ja riemuun? Vai onko se pellottava ja ahistava ajatus?
Eikä siihen muuta ratkasua kai löytyne kuin se että kysyy asiaa itseltään, miten on sieluni laita?
Jos ei oo asiat kunnos niin parasta on laittaa ne kuntoon mahollisimman pian. Sillä koskaan ei voi tietää tuleeko lähtö ykskaks yllättäin vai hiljaa, hiljaa nukahtain.

Siunausta tuleviin päiviin!

torstai 4. elokuuta 2011

Seinäjoen Ullakolta

Keittiön seinälle pääty Mikkikello. Kengät heiluu heilurina eestaas nakutuksen tahtiin.

Ihana hantuukikoukku hyyskään kun vaan keksii paikan mihin kohtaan laittaa.

maanantai 1. elokuuta 2011

Salamatkustaja


Viikonlopulla ajeltiin eteläpohjanmaalle yksiin häihin. Kuten tavallisesti meillä oli termospullot matkasa jotta saa välillä ajaes hörppiä kahavia. Olin just saanu kaajettua kahavia kuppiin ku yks kaks hyppäs salamatkustaja selijän takkaa oven käsinojalle ja siitä ikkunalle.

Mistä lie oli hyppyheikki autoon pompannu mut perin mielenkiintosen näkönen ötökkä. Siinä se tepasteli eestaas auton kojelauvan päällä, ihimetellen kai että mihinkähän mua viijään.
Hiukka ongelmallien oli kävelyreitti kun tuli tuuletusaukot vastaan, hupsistakeikkaa ja sinne hävis...

Mut mitäpä se vaikka johonkin tipahtaaki, hyvät kun on koivet joilla pääsee kiipeemään takasin ihimisten ilimoille. Koko matkan ajan tää salamatkustaja pysytteli mukana ja ainaki asuinpaikka silläkin vaihtuu jos sattuu vielä olemaan autosa. Pitääkin muistaa tarkistaa löytyykö sitä autosta ja päästää se pihalle, kunhan tästä seuraavan kerran lähetään autolla liikenteeseen.

Semmonen matkustaja!

Mukavaa alakanutta viikkoo!

Joulu on taas

 No tottahan se on, että joulu tullee vaikkei tekis yhtään piparitalua, mutta muutama niitä pittää tehä jotta saa näpertämisen vietin tyyvyt...